What's cooking good looking?

Tykkään todella paljon kokkailla, mutta olen huomannut, että se on silti asia, josta nauttiminen jää itselläni ehkä helpoiten elämän jalkoihin. Jos on kiire tai on väsynyt, ei osaa nauttia ruoanlaitosta ja lähinnä miettii mitä saa helposti ja nopeasti maun kärsimättä turhan paljon. Meillä ei juurikaan syödä eineksiä, eikä niitä syöty kotonakaan, kun olin pieni. Tosin silloin eineksiä ei oikeastaan edes ollut, ainakaan maalaiskylän ruokakaupassa. En ole onnekseni ainoa kokki tässä huushollissa, mutta nyt kun siihen on mahdollisuus, niin aamiaisia lukuunottamatta olen ominut suurimman osan muista ruokailuista häpeilemättä itselleni.

Nyt, kun itselläni on aikaa, olen löytänyt kokkailun riemun uudelleen. Intoa puhkuen olen selaillut keittokirjoja, ruokalehtiä ja nettireseptejä ja korvamerkinnyt mitä seuraavaksi kokeilen. Erittäin hyvän vastaanoton tähän mennessä on saanut mm peltilihapiirakka, bataattilaatikko ja tonnikalapihvit (purkkitonnikalasta).

Peltilihiksen taikina tosin tarrautui sormiin, riisi ei meinannut levittyä tasaisesti ja tekele oli aivan karsean näköinen, joten en uskonut lihapiirakan onnistumiseen ennenkuin maistoin valmista tuotosta. Hyvää siitä kuitenkin tuli, mielestäni huomattavasti parempaa kuin kaupasta ostetut irtoversiot, valmiiksi pakatuista puhumattakaan. Bataattilaatikon ohjeen löysin jostain netin kätköistä, mutta tein siitä oman version eli jätin jotain ohjeesta pois ja lisäsin omiani tilalle ja hyvää tuli :) Tämä mun tapa tuunata reseptejä aiheuttaa tosin sen haasteen, etten seuraavallakerralla välttämättä muista mitä kaikkea ruokaan laitoin, jolloin sama ruoka saattaa maistua ensikerralla vähän erilaiselle. Loistava esimerkki on meidän suvun kanakeitto, jonka ohjetta olen muutellut mielitekojen mukaan sillä seurauksella, että kanakeitosta on ainakin 4 versiota ja samasta sopasta löytyy nyt myös tonnikalakeitto kahtena eri versiona. Omasta mielstä kelpo suoritus ihmiseltä, joka ei ole tykännyt keitoista :) Ai niin, tonnikalapihvitkin oli hyviä ja kivaa vaihtelua lautaselle. Tekeminen oli helppoa ja nopeaa, joskin nekin näytti aika hirveiltä keskeneräisinä. Meidän keittiö ei siis sovi herkkähermoisille ;)

Meillä on myös testattu mifu, härkis ja härkäpapurouhe, joskin härkis äänestettiin ei jatkoon, mifun käyttötarkoitus jäi meidän keittiössä reseptivalikoimasta huolimatta hieman mysteeriksi ja härkäpapurouheen koostumus keitoissa ei saa pisteitä (menee liian mössömäiseksi). Mifun meksikonpippuri sopi meidän mielestä parhaiten tortilloihin täytteen sekaan ja munakkaaseen, muuten sen raejuustomaisuus saa aikaan sen, ettei sitä oikein tee mieli laittaa mihinkään. Härkis taas karkotti toisen ruokahalut jo hajullaan, eikä toinenkaan siihen varsinaisesti ihastunut, vaikka söikin kiltisti lautasen tyhjäksi. Itse haluaisin vielä testata Oumph!in. Sitä ei tosin täältä löytynyt meidän vakkarikaupoista, mutta pienen empiirisen tutkimuksen jälkeen selvisi, että Cittarista sitä saattaisi löytyä.

Näin syksyn/talven tullen aion ottaa lihapadan ohjelmistoon. Viime talvena tein ensimmäistä kertaa ikinä lihapataa sillä seurauksella, että opin kaksi asiaa: 1) lihan täytyy olla tietynlaista ja mielellään hyvälaatuista,koska muuten voi vain haaveilla mureasta lihasta ja 2) aikaa täytyy varata riittävästi eli minimissäänkin 4 tuntia samasta syystä. Toinen kylmänkauden suosikkiruoka on chili con/sin carne ja näitäkin varten on jo ohjeet (3 kpl) olemassa, joten enää tarvitaan se pieni oma tuunaus ja ekaa kertaa voin laittaa itsekasvatetut chilit mukaan!

Chili con carne siis porisemaan :)

#Mitenmeninoinniinkuomastamielestä?

Asiakaspalvelu mietityttää edelleen.. Miksi se menee niin, että kun saa hyvää tai erinomaista palvelua niin sitä melkeinpä yllättyy? Eikö hyvän palvelun pitäisi olla ennemminkin itsestäänselvyys? Miksi on niin harvinaista, että asiakaspalvelu yllättää positiivisesti? Lähes jokaisella yrityksellä on asiakaspalvelu, mutta valitettavan harvoin vastassa on aito asiakaspalvelija. En odota "pokkurointia" enkä fanfaareja. Odotan, että asiat hoidetaan asiallisesti, ystävällisesti ja mielellään tehokkaasti. Tai eetä asiat edes hoidetaan.

Tässä kohdalleni lähiaikoina osuneet helmet:

• Kaupan itsepalvelukassa. Innostuin kun vihdoin täällä meidänkin leveysasteilla saatiin ruokakauppaan itsepalvelukassa. Nämä tuli jo melko monta vuotta sitten tutuksi Englannissa ja tekivät kaupassa käynnin mukavammaksi. Siispä heti kokeilemaan! Onneksi meillä oli about 15 artikkelia, koska mun hermorakenne oli koetuksella jo puolessavälissä; joka toisen tuotteen kohdalla näytölle ilmestyi "kutsu myyjä", "poista tuote" tai "laita tuote takaisin". Kun veivaat siinä kassalla ostoksia edestakas kassiin ja takaisin ja kutsut myyjää vähän väliä, niin koko homma vie vähintään kaksi kertaa kauemmin kuin ns perinteisellä kassalla. Seriously; itsepalvelukassan idea on (kai) hoitaa ITSE ostosten maksaminen, no ei onnistunut! Ei kokeiltu toista kertaa.
• Yhteydenotto operaattorille. Numeron piti tulla käyttöön 16. pvä klo 16:20 ja tämä luki myös sopimuspaperissa jonka sain operaattorilta. Ei toiminut. Soitto siihen ainoaan palvelunumeroon mikä paperinipusta löytyi ja sain kuulla soittaneeni väärään numeroon. Sain oikean numeron ja uusi soitto. Asialle ei kuitenkaan tässä numerossa voitu tehdä mitään, joten minut yhdistettiin eteenpäin. 45 minuutin odotuksella. Camoon 45 minuuttia! Asiaa selviteltiin ja kyseessä oli inhimillinen virhe; myyjä oli syöttänyt järjestelmään väärän päivän (19. vaikka paperissani luki 16.) eikä asialle voitu enää tehdä mitään, koska oli perjantai ja kello liikaa. Ärsytti. Asiakaspalvelija oli aivan loistava; hän lupasi selvitellä mitä voi tehdä, että saisin tuon nron käyttööni jotenkin, keksi ratkaisun, hoiti homman, pahoitteli (tuntemattoman) kollegansa puolesta virhettä ja pelasti mun päivän. Iso peukku.
• Kanavapaketti. Halusin muuttaa meillä olevia telkkarikanavia. Jos minulla olisi ollut itsepalvelutunnukset, homma olisi ollut superhelppo ja nopea hoitaa netissä. Tunnukset saa onneksi asiakaspalvelusta, joten netistä hakuun palveluntarjoaja ja sivuilta löytyi helposti numero ja soitto asiakaspalveluun. Jonotusaika oli aivan liian pitkä, mutta tarjolla oli chat-palvelu. Kirjailin lyhyen ja simppelin pyynnön chattiin ja jäin odottamaan vastausta. Odotin 25 minuuttia. Kuvittelin, että chat on nopea tapa hoitaa tällaisia pikkujuttuja.. Lopulta sain vastauksen: "soita ystävällisesti asiakaspalveluun". Siis sinne  mihin jo soitin, missä on megalomaaninen jono ja mikä oli jo mennyt kiinni. Speechless.
• Reklamaatio. Tilasin valmistajan nettikaupasta takin. Ekalla käyttökerralla takista irtosi painonappi. Päätin kysäistä asiakaspalvelusta saanko uuden takin tai voinko korjauttaa takin heidän kustannuksellaan. Nettisivuilla ilmoitettiin asiakaspalvelun ruuhkautuneen ja neuvottiin ottamaan yhteyttä sähköpostitse. Näin tein. 8 viikkoa sitten. Ei minkäänlaista vastausta..

At your service - palvelua pliis!

Kuluneella viikolla kävin kylänraitilla ostoksilla. Tarkennettakoon vielä, että tarvitsin tiettyjä juttuja ja minulla oli massit mukana ja ostohousut tiukasti jalassa. Itselläni on oletus, että kun astun liikkeeseen, saan palvelua. Edes jonkinlaista. Huono palvelu ärsyttää, mutta sentään siinäkin on useimmiten yritystä mukana. Kun palvelu uupuu täysin, ärsytyksen lisäksi tulee kiukku ja äänestän jaloillani. Lisäksi kerron takuuvarmasti kaikille, jotka kuuntelee kuinka palvelu jäi jossain puuttumaan. Reiluuden nimissä kerron toki myös erinomaisesta palvelusta ja usein sanon sen ääneen asianomistajallekin.

Ensimmäisenä kävin suosikkileipomossa ostamassa superpuu-uunileivän ja palvelu oli erinomaista, niinkuin aina :) Tuli hyvä mieli ja melkein ostin muutakin kuin mitä olin tullut hakemaan (vinkki asiakaspalvelijalle; kannattaa olla ystävällinen, se voi lisätä myyntiä!). Tälläkertaa jätin kuitenkin herkut ostamatta, koska matkani jatkui muualle kuin kotiin, mutta takuuvarmasti menen pian uudelleen ostoksille.

Seuraava stoppi oli vaatekauppaan missä kolme myyjää ystävällisesti tervehti ja kysyi tarvitsenko apua. Minulle haettiin toinen koko sovittamastani vaatteesta, kerrottiin että parin viikon päästä on tulossa lisää samankaltaisia tuotteita ja että yksi sovittamistani vaatteista on tulossa tarjoukseen ensiviikolla. Hyvä mieli edelleen, eikä lisättävää.

Euroja jäljellä, ostohousut jalassa avasin seuraavan liikkeen oven. Kassa tervehti ja katosi sen jälkeen kahden muun myyjän kanssa jonnekin. Yritin keksiä tarvitsemani tuotteen oikeaa kokoa ja otin varmuuden vuoksi sen minkä kuvittelin olevan sopiva, yhden isomman ja yhden pienemmän kaikista kolmesta tarjolla olleesta mallista ja menin sovituskoppiin. Tuskanhiki puski päälle minuutissa ja tajusin, että olisi pitänyt ottaa jokaisesta eri mallista 3 eri kokoa.. Puin vaatteet takaisin päälle, menin myymälän puolelle etsimään muita kokoja ja edelleen kaikki kolme myyjää loisti poissaolollaan (lisäkseni kaupassa oli 1 asiakas). Jos minulla olisi ollut vähemmän akuutti tarve ja muita vaihtoehtoja, olisin tässä vaiheessa marssinut ulos kaupasta. Ei auttanut kun niellä kiukku, etsiskellä vaihtoehtoiset koot ja palata sovituskoppiin ja aloittaa sovitusrumba alusta. Tämän jälkeen odottelin vielä kassalla tovin, että joku myyjistä tulisi rahastamaan. Ei ollut huikea kokemus. Ainoa lohtu oli, että löysin oikean mallin ja koon, mutta hommaan tuhrautui melkein puoli tuntia ja hyvä tuuli oli hävinnyt tuskanhien vietyä voiton. Nyt kun malli ja koko on selvillä, voitte olla varmoja, että turvaudun jatkossa onlineshoppailun ihanan helppoon ja hikivapaaseen ratkaisuun!

Hyvästä ja huonosta palvelusta tuli mieleeni varsin opettavainen tarina lapsuudestani - ei liene ylläri, että 70-luvulla syntynyttä viehättää opettavainen tarina ;) Teini-ikäinen eno oli minua hoitamassa kesällä ja eno makaili aurinkoisena kesäpäivänä pihakeinussa ja antoi minulle tehtäviä. Jälkeenpäin ajateltuna on muuten melko nerokas oivallus enolta viihdyttää noin viisivuotiasta pikkuneitiä! Yksi tehtävä kuului: "tuo minulle palveluksia" ja keräilin pihasta kirjaimellisesti mitä käteen sattui ja toimitin ne pikavauhtia enon kouraan. Kun palvelukset ei miellyttäneet, viskasi eno ne pitkin pihoja. Uusi yritys ja toinen ja kolmas.. Voi sitä riemua ja kikatusta, kun palvelukset hyväksyttiin (taisin keräillä kukkasia) ja sain lunastettua paikan keinusta.

Eli tarinan opetus on, että hyvällä palvelulla saa hyvän mielen ja palkinnon, kun taas huonolla palvelulla kaikki menee pieleen. Kynnet kasvaa metrin mittaisiksi, tukka menee ihan takkuun, susta tulee jöröjukka, eikä kukaan halua leikkiä sun kans ;)

Kesäpöhinää Kajjaanissa

Vaikka kesä onkin todella taakse jäänyttä elämää tässä vaiheessa, niin mieleen on jäänyt monta kivaa kesätapahtumaa täältä kotikaupungistakin. On ollut erittäin positiivinen yllätys kuinka paljon erilaisia tapahtumia ja tekemistä täällä susirajalla on kesän aikana ollut.

Kulttuurin ystäville tunnetuimpia lienee Kajaanin Runoviikko ja Kajaani tanssii - tapahtumat, mutta sen lisäksi täällä on ollut kyläjuhlia, markkinoita, ruokatori, musiikkijuhlat, kävelykierroksia, kiertoajeluita, jenkkiautojen kokoontuminen, konsertteja, lavatansseja, rock- ja jazz risteilyjä, suppausta, juoksutapahtumia, puistojuhla, höyrylaivaristeilyjä jne. Erilaisten kesätapahtumien paras puoli on, että ne tuo katukuvaan pöhinää eli saa ihmiset liikkeelle ja hetken ajan tuntuu, kun olisimme jossain vilkkaammassa metropolissa. Tai ehkä tuo metropoli on vähän liioittelua, mutta joka tapauksessa on kiva, kun kylänraitilla on välillä muitakin ihmisiä ;)

Me osallistuimme Musiikkijuhlille puhtaasti mukavuussyistä omalta parvekkeelta, kuten aiemmin blogissani kirjoittelin. Musiikkijuhlien esiintyjälista oli varsin vakuuttava ja mukana oli useita omia ja avopuolison suosikkeja. Toivottavasti ensi kesänä sama meininki jatkuu! Bonuksena mainittakoon vielä se, että järjestäjän puolelta annetaan naapurissa asuville kahden päivän liput korvauksena tapahtumasta aiheutuvasta melusta :)

Kävimme myös höyrylaivaristeilyllä mitä voi kyllä suositella lämpimästi! Lähtöä odotellessa istuskelimme Laituriterassilla, mikä on varsin viehättävä paikka ja ehdottomasti käymisen arvoinen, vaikkei risteilylle lähtisikään. S/S Kouta höyrylaivan kyytiin noustaan aivan terassin kupeesta, lähtiessä visseli vislaa asianmukaisesti ja parin tunnin aikana ehti ihailla järisyttävän kauniita maisemia kesäillassa. Lakeuksia rakastavan pohjalaisen mieli tyyntyi ja silmänurkka kostui, kun tyynen järven pintaan heijastui taivas ja poutapilvet kuin peiliin, ihan parhautta!

Kesän aikana keskustan jalkakäytäville ilmestyi maalattuja räsymattoja, jotka piristää katukuvaa ja ilahduttaa edelleen :) Tavallaan aika pieni, mutta silti kovin sympaattinen juttu, joka tuo hymyn huulille joka kerta, kun niitä näkee. Keskustaan ilmestyi Vaekean ruokavaunu ja maistoimme "Kajaanin parasta burgeria". Minua ilahdutti kovasti hampurilaisen pakkaus ja myyjän siihen liimaama tarra, hampurilaisen todella hyvän maun lisäksi.

Tänne rantautui myös italialais/ranskalais/espanjalainen ruokatori. Pieni kulinaristi sisälläni suorastaan hihkui innosta ja niinpä vierailin useampaan otteeseen ruokatorilla; ensin kartottaen valikoimaa, sitten kävin ostamassa churroja ja seuraavan kerran homma lähtikin iloisesti ihan lapasesta ja ostin juustoa ja villisika- ja tryffelisalamia. Reilun satsin. Salamit on nyt syöty, mutta juustoa on edelleen jääkaapissa näin viisi viikkoa myöhemmin...

Pyörähdimme myös kyläjuhlilla ja vaikka olimmekin aika varmasti nuorimmat vierailijat, niin löytyihän sieltä meillekin jotain; nautimme muurikkaletut suurella hartaudella :)

Elokuun alkupuolella Kajaanin linnan valtauksesta oli kulunut 300 vuotta ja sen kunniaksi järjestettiin näytös linnan valtauksesta, minkä päätteeksi linna räjäytettiin. Valitettavasti emme olleet paikanpäällä, mutta Youtubesta löysin videon, josta voit kurkata räjäytyksen - ei tällaista ihan joka kesä näe!  

Vaikka tänä kesänä ei varsinaisesti helteet hellineet Kajaania, niin omalla partsilla tarkeni hyvin :) Alkukesän sisustusoperaation jälkeen, siellä kasvatettiin ekat omat chilit, salaattia, basilikaa, otettiin päikkäreitä, parannettiin maailmaa, kuunneltiin musiikkia ja chillailtiin :) Nyt on kai korkea aika sanoa heipat kesälle, laittaa parveke syyskuosiin ja vaihtaa sandaalit nilkkureihin.

Partsi kesäkuosissa

 

 

 

 

 

Kesäloma part II - muka roadtrip

Nyt kun ilmassa on jo syksyn tuntua ja tuntuu kuin lomasta olisi pieni ikuisuus, tekee mieli palata ajatuksissa vielä kesään, aurinkoon ja lomaan. Eka lomapätkäni oli melko rail trip ja todella juhlapainotteinen. Tämä toinen lomapätkäni meni kuinkas muutenkaan, kuin reissun päällä oman kullan kanssa ja ohjelmana roadtrip. Meillä on ollut haaveissa ajella joskus route 66, joten siitä kai se ajatus sitten lähti, vaikka suunnaksi otimmekin iloisen Itä-Suomen :)

Meille on tyypillistä suunnitella reissuja hyvinkin tarkasti etukäteen, mutta tällä kertaa katselimme oikeastaan vaan kartasta pari paikkaa missä ei oltu käyty aiemmin, eikä edes varattu yhtään hotellia! Näköjään mekin osataan vielä halutessamme heittäytyä vallan hurjiksi ;) Pakkaamisesta tosin meinasi tulla haasteellista, kun ei oikein tiedä mihin on menossa, minkälaista säätä on tulossa ja minkälaisissa kesäturrevaatteissa missäkin paikassa voi patsastella. Ehdotinkin, että hankittaisiin lomagarderoobi kirppikseltä, mutta mies meinasi, ettei voida, koska Bemarista ei kehtaa nousta liian persoonallisessa asussa.. Onneksi autossa on hyvät säilytystilat, koska pakattiin sitten lopulta mukaan kaikkea mahdollista kaiken varalta; yökerhovaatteet, hellekamppeet, kaupunkivaatteet, löhöilyretkut jne.. Tämä osio vaatii selvästi parempaa tarkkuutta, jos ikinä se oikea roadtrip toteutuu.

Ensimmäisenä suunnattiin Savonlinnaan. Se olikin nappivalinta; aurinkoinen päivä, kivanoloinen kaupunki ja paljon tarjontaa nälkäiselle ja janoiselle reissaajalle. Pidimme tankkaustauon torilla ja ennakkoluulottomasti tilasimme suolaiset lörtsyt. Sorry vaan, mutta never again! Lähdimme myös melkein sisävesiristeilylle, mutta koska satuimme tietenkin paikalle juuri Oopperajuhlien aikaan, eikä majapaikan metsästys täpötäydestä kaupungista innostanut, jatkoimme matkaa. Päätimme kuitenkin, että tänne tullaan vielä uudelleen, sen verran symppis kaupunki meistä oli.

Otimme suunnaksi Imatrankosken, mutta harmiksemme siellä ei kosket kuohuneet. Bongasimme täältäkin kuitenkin kivan näköisen hotellin, jos joskus eksyttäisiin sinne uudelleen. Suuntasimme seuraavaksi Lappeenrantaan, koska se oli sopivan matkan päässä. Hotelli varattiin kätevästi automatkan aikana, kriteerinä lähinnä sijainti ja vähän suurempi huone. No, hotelli oli ehkä aavistuksen pettymys paitsi sijainniltaan. Kävelimme satamaan ja nautittiin ilta-auringossa laivaterassilla oluet ja ehkä vähän tylsästi valittiin kauppakeskuksesta ruokapaikka; perusmättöä, mutta vatsat tuli täyteen.

Illalla pohdittiin seuraavaa siirtoa; Itä-Suomi oli kuulemma nyt nähty, Tallinnassa ehdittäisiin pyörähtää, Turku ja Tamperekin kävi mielessä, Vantaalla olisi autokaupassa kiinnostava auto ja Mika Salo Circuitillekin olisi kiva mennä. En oikein ymmärrä miten tässä lopulta niin kävi, koska en itse ole mitenkään erityisen innostunut autoista, mutta päätettiin kurvata Tampereelle pikavisiitille, ajella Helsinkiin autokauppaan ja singahtaa siitä sitten vielä Tallinaan yönylireissulle ja Piikkiön kautta mikroautoilemaan.. No, ainakin toinen meistä oli erittäin tyytyväinen ja toinen tyytyväinen eli win-win :)

Autokauppavisiitistä oli tulla tyyris, kun yhtäkkiä huomattiin koeajavamme tosi kivaa kärryä. Siinä jo laskettiin kuukausierien suuruuksia ja eurot alkoi vilistä silmissä ja tarjoustakin pyydettiin. Läheltä piti, ettei mennyt auto kesken roadtripin vaihtoon! Helsingistäkin olimme varannut hotellin tien päällä kriteerinä jälleen sijainti; nyt kuitenkin läheltä satamaa, koska vuorossa oli boat trip. Onnekseni aloin illalla tutkailla lähtösatamaa tarkemmin, koska se olikin Olympiaterminaali, eikä Länsisatama.. Hotellivaraukseen ei yllätyksekseni kuulunutkaan aamiaista ja lisäksi siellä oli jokseenkin mittava remppa menossa, joten ihan ei mennyt kaikki niin kuin Strömsössä.

Seuraavana aamuna boat trip Tallinnaan, missä kohdalle osui melko viileä ja sateinen sää. Tämä vaikutti tietenkin sitten aktiviteetteihin, joten visa vinkui - suorastaan uikutti.. Tällä kertaa Tallinnan reissusta ei jäänyt oikein mitään mainittavan arvoista. Satamassa ilahdutti se, ettei oltu saatu parkkisakkoja ja Piikkiössä meitä odotteli erinomaisen seuran lisäksi iltapala <3

Taas startattiin aamulla ja ajeltiin sitten reippaasti Härmään. Sielläkin oli iloinen sukulaisten jälleennäkeminen ja "pojat" pääsivät ajamaan kilpaa. Tästä saatiin ideoita ensikesään ja mahdolliseen sukulaiskokoontumiseen :) Kuskin viilennyttyä lähdimme suuntaamaan Kajaaniin, vaikka molemmat olisi halunnut jäädä vielä jonkin. Mieltä lämmitti, kun ajeltiin vanhoja kotiseutuja hipoen, mutta vaikka kuinka yritin kysellä Googlelta vinkkejä, niin ei lopulta löydetty mitään riittävän mielenkiintoista pysähdyspaikkaa ja kotiuduimme ennen yötä.

Eka yhteinen roadtrip takana ja summa summarum; kilometrejä tuli paljon vähemmän kuin olin kuvitellut etukäteen, pysähdyspaikat ja yöpymiset juolahti mieleen helpommin kuin luulin eikä ollut mitään ongelmaa löytää sopivanlaista majapaikkaa. Aika monta tietyötä osui matkanvarrelle, mutta ei ne oikeastaan haitanneet, koska meillä ei ollut kiire mihinkään. Paitsi vähän sinne autokauppaan. Ja myöhemmin mikroautoilemaan. Vaatteita ja kenkiä oli aivan liikaa mukana, mukaan olisi kannattanut ottaa myös pienempi laukku (carry on bag). Lähtisin ehdottomasti uudelleen!

Rail trip, roadtrip, boat trip.. Elämä on matka ja mä oon niin mukana :)

Holiday, celebrate -lomajuhlaviikko

Kesälomanen. Sieltä se vihdoin saapui heinäkuun alussa. Eka setti kesti tosin vain viikon ja siitä tuli puolivahingossa juhlaviikko - sopivasti mun synttäreiden kunniaksi :) Loma polkaistiin käytiin Original Sukeva - festareilla kuinkas muuten kuin rangaistuslaukauskisoilla; Mika potkimassa ja minä katsomossa. Voitto tuli kotiin ja välitankkauksen jälkeen jammailtiin vielä megabileissä Frederikin ja Telaketjun tahdittamana. Telaketjusta en ollut koskaan kuullutkaan, mutta se oli hurjan hyvä ja Pohjanmaalta, kuinkas muutenkaan :) Frederikistä olin toki kuullut, mutta eipä ollut koskaan tullut mieleen käydä ko. heebon keikalla. Tilanne korjattu ;) Original Sukeva on varsin sympaattinen tapatuma ja ehkä parasta oli se, ettei mihinkään tarvinnut jonotella, istumapaikkoja riitti, eikä ördäystä ollut havaittavissa. Erityisen hienoa oli, että ystävien 6 vuotiaasta Siiristä leivottiin Telemark alastulon maailmanmestari!

Seuraavana päivänä istuskeltiin vähän terassilla nauttimassa auringosta, lomasta, kesästä ja kiireettömyydestä ja sunnuntai vietettiin rennonletkeästi kotioloissa. Kyllä loma on vaan ihmisen parasta aikaa, etenkin kun aurinko paistelee.

Maanantai oli sitten SE päivä, kun täytin pyöreitä. Pikkuveli ja kummipoika lauloivat onnittelulaulut, oma kulta teki synttärikakun ja ihan itse kävin hakemassa samppanjaa. Puin aamulla päälleni varmuuden vuoksi t-paidan, jossa on yksisarvinen, jos vaikka alkaisi jossain vaiheessa päivää olo tuntua jotenkin liian kypsältä aikuiselta. Ei alkanut ;)

Seuraavana aamuna pakkasin kassiin korkkarit, 3 mekkoa ja yhdet asialliset, aikuisen naisen vaatteet ja lähdin junailemaan Tampereelle. Siellä oli luvassa synttäreiden viettoa rakkaan ystävän seurassa. Majoituimme Hotelli Torniin mikä osoittautui ihan kelpo valinnaksi; loistava sijainti, kiva kattobaari (Moro Sky bar), hyvä aamiainen ja ok huone. Tosin pienet ikkunat ja pimeä kylppäri ei varsinaisesti tehnyt vaikutusta, mutta ei haitanneetkaan. Pienen kaupunkikierroksen jälkeen löysin uudet korkkarit ja ne jalassa (+ mekko päällä) suunnattiin illalliselle Dining 26 By Arto Rastas ravintolaan. Valitsimme juhlan kunniaksi menun juomapaketteineen ja ihan jokainen annos oli vähintäänkin loistavaa!

Seuraavana päivänä jatkoin matkaa Helsinkiin, toisen rakkaan ystävän luokse. Puolessa vuorokaudessa päivitettiin lähes vuoden kuulumiset, ihasteltiin Töölön kotia, naurettiin ja nautittiin tietenkin pari lasillista kuplivaa :) Ystävät on elämän suola, sokeri, kaneli ja vaahtokarkki <3

Torstaina oli aika suunnata kotia kohti. Juhlat eivät silti suinkaan loppuneet, vaan Kajaanissa alkoi sopivasti Kainuun musiikkijuhlat. Onneksi ei tarvinnut lähteä omaa parveketta kauemmas! Parvekelasit auki ja lava oli sopivasti juuri hollilla; esiintyjinä ekana iltana mm. Sanni ja Cheek. Perjantaina uusi päivä, kavereita kylässä ja let's festival sai jatkoa. Lauantaina alkuperäinen suunnitelma oli mennä festivaalialueelle, mutta aavistuksen viileä sää ja "pieni" turnajaisväsymys sai meidät valitsemaan sittenkin oman parvekkeen. Michael Monroe ja Juha Tapio päätti nämä festarit ja olivat kyllä ehdottomasti kaksi parasta esiintyjää.

Sunnuntaina silmäpussit ylettyi leukaan, mutta olo oli muuten täyttä timanttia; ihana juhlaviikko takana, ei ikäkriisiä ja tunne, että just nyt on hyvä näin.

 

 

 

 

 

A Midsummer night's dream in Krakow

Pienellä viiveellä sain kirjailtua juhannusreissuraportin. Kohteena oli Krakova ja tavoitteena karata arjesta aurinkoon muutamaksi päiväksi. Tällä(kin) kertaa lähdimme kotoa jo päivää aikaisemmin aikaisen aamulennon takia. Olimme valinneet majapaikaksi Hotel Galaxyn mikä oli ihan kelpo valinta; hyvä palvelu, erittäin tilava ja kiva huone, sijainti Kazimierzin eli juutalaiskorttelin kulmilla.

Olimme varanneet tunnin hieronnan ja aloitimme reissun totaalisella rentoutumisella :) Tämän jälkeen huoneessa odotti "ylläri" eli skumppaa, hedelmiä ja suklaata, joten reissun aloitus oli mitä parhain! Ehdimme seurata kahta jalkapallo-ottelua; toista puolalaiskannattajien kanssa ja toista portugalilaisten kanssa. Molemmissa kisakatsomoissa eläydyttiin hienosti pelin kulkuun :)

Yleensä tykkäämme kävellä kaupunkilomilla, mutta tällä kertaa +34 lämmintä hyydytti reissaajat ja tyydyimme lähinnä näyteikkunakävelyyn ja hop on hop off-bussin kyytiin. "Hophop" bussi on loistava tapa tutustua kaupunkiin ja niihin nähtävyyksiin, jotka itseä kiinnostaa; me hypättiin pois kyydistä  vanhankaupungin luona ja Wavelin linnan luona.

Wavelin linnan alueella kiipesimme kellotorniin ja tietenkin koskimme kelloa, jonka sanotaan tuottavan hyvää onnea. Nyt lotto, keno, arvat ja muut mahdolliset kupongit vetämään, koska hyvää onnea meillä ainakin on taatusti ;) Samalla reissulla tutustuttiin katedraaliin, joka oli huikean hieno ja näkötorniin, jonne myös kiivettiin rappuset. Päivän porrastreenit ainakin tuli tehtyä. Alue on valtavan suuri, mutta helteessä meille riitti parin tunnin kiertely.

Krakovassa on paljon hienoja kirkkoja, museoita, patsaita ja vanhoja näyttäviä rakennuksia, mutta myös isoja, houkuttelevia ostoskeskuksia, kivoja kuppiloita, kahviloita, terasseja, ravintoloita, puistoja, eli näkemistä ja tekemistä riittää monenlaiseen makuun. Edullinen hintataso, liikkumisen helppous ja kaupungin siisteys tekee Krakovasta varsin mainion reissukohteen. Suosittelen!

Vajaan 60 kilometrin päässä Krakovasta on Auschwitz. Jokainen puolalainen koululainen käy tutustumassa keskitysleiriin, missä vierailee päivittäin noin 9000 kävijää. Mekin käytiin siellä. Karmaiseva paikka, mutta ehdottomasti vierailun arvoinen. Itselläni oli välillä pala kurkussa ja tippa silmässä, mutta kaiken kaikkiaan paikka ei ollut niin ahdistava kuin etukäteen kuvittelin. Mieleen tosin jäi loppupäiväksi pyörimään kysymykset kuinka kukaan voi tehdä toiselle ihmiselle niin kamalia asioita ja toisaalta kuinka kukaan onnistui selviämään..?  

Meillä oli varsin onnistunut reissu; sopivassa suhteessa sivistystä ja rentoutumista. Tykästyimme kaupunkiin sen verran, että luultavasti tulemme tänne uudestaan :)

Parhautta: erinomainen ruoka & juoma, paljon näkemistä ja tekemistä, edullinen hintataso

Pettymystä: pienet sekaannukset aikatauluissa; osa itseaiheutetusti, osa hotellin puolesta 

Suositus: minimissään 4 kokonaista päivää, jos aikoo vierailla keskitysleirillä ja suolakaivoksilla, viikkokin kuluisi helposti

 

 

 

Keep calm and carry on (bag)

Kun on ollut 17 viikkoa putkeen joka viikko työreissussa, ajatus kokonaisesta viikosta yhden paikan päällä tuntui etukäteen luksusluokan työviikolta. Edellinen ei-reissuvíikko oli tammikuussa. En kuitenkaan koe, että nämä työreissut olisi mitenkään erityisen rasittavia tai raskaitakaan, tai ei ainakaan ihan kaikki ;)

Viimeviikolla tosin kärsivällisyys oli koetuksella, kun olin Tukholmassa kolmen päivän työreissulla ja lähtöpäivänä sopivasti ilmatila oli suljettu.. Kukaan ei tuntunut tietävän varmasti lähteekö lentoja ja jos niin milloin, mutta kentälle täytyi silti mennä tutkaamaan tilannetta. Omalla kohdalla siitä seurasi 4,5h odottelu pikkuriikkisellä lentokentällä, mikä ei ole mun hinkulistan kärjessä, eikä ainakaan työreissun päätteeksi, kun ajatuksissaan on jo melkein kotona. Lentoasema oli aivan piukassa ihmisiä ja lämpötila muistutti lähinnä saunaa, istumapaikkoja ei ollut, eikä lentojen aikatauluista ollut mitään varmaa tietoa (ainoa mitä osattiin kertoa, oli että "lennot ovat myöhässä" - no shit Sherlock..). Lopulta pääsin Helsinkiin myöhään illalla, missasin Kajaanin lennon, majoittauduin hotelliin lentoyhtiön sponsoroimana kuudeksi tunniksi ja kotiinpaluu venyi luonnollisesti seuraavan vuorokauden puolelle.

Minä ja muutama muu matkustaja

Onnekseni tapani mukaan  olin pakannut ylimääräiset alusvaatteet ja sukat kassiini, mutta jouduin kyllä seuraavan päivän asuvalinnan suhteen käyttämään hieman mielikuvitusta. Tapana nimittäin ei ole pakata ylimääräisiä työvaatteita mukaan. Tällä kertaa asuvalinnan pelasti kesäinen sää, joten eilinen lyhythihainen mekko ilman paitapuseroa sai kelvata. Lisäbonusta toi pinkki Diorin huulipuna, koska mitä aikaisempi herätys (= lyhemmät yöunet) sitä pinkimpi huulipuna. Kirkkaat sävyt huulilla taikoo yllättävänkin mustat silmänaluset vähemmälle huomiolle. Trust me, kokeiltu on monta kertaa! Kotimatkalla tein myös havainnon, että aamulennolla Kajaaniin ei tuoksahda läheskään niin paljon kokoukselle kuin illan viimeisellä lennolla, eikä 12 matkustajaa aiheuta tungosta.

Väsyneen reissunaisen pelastajat :)

Toisinaan on myös hyvä taktikoida, että onnistuu sijoittamaan matkatavarat koneessa ylälokeroihin. Yhdistelmä täysi kone työreissaajia ja carry on bagit tarkoittaa nimittäin sitä, että jos et ole ensimmäisten joukossa koneessa, joudut tunkea matkatavarat edessä olevan istuimen alle. Itselleni tämä ei välttämättä tarkoita ongelmia, koska olen suht kompaktin kokoinen, mutta uskollinen reissukaverini, valkoinen carry on bag ei ihan tuosta vaan sujahda sinne penkin alle, vaikka se onkin laillisen kokoinen. Viikon vinkki onkin: bussis vika, konees eka! Tarkoittaa siis sitä, että siirry terminaalista bussiin viimeisenä, että pääset oven lähelle ja kipitä sitten oven avattua vilkkaasti koneeseen. Toinen yhtä hyvä vinkki on ottaa mukaan pehmeä laukku, jonka sullominen onnistuu varsin näppärästi sinne lokeroon tai istuimen alle. Nyt jos joku miettii miksei matkatavaroita voisi laittaa ruumaan, niin vastaus on, että työreissuilla ei joko ole aikaa tai halua odotella hihnan vieressä laukkua. Ei vaikka olisi lehmän hermot. Menomatkalla on yleensä kiire palaveriin ja tulomatkalla tavoitteena on päästä mahdollisimman pian kotiin; kone pysähtyy, turvavyövalo sammuu, vyö auki, penkistä ylös, kassi kantoon, ulos ja autoon.

Yhden paikan päällä vietetty työviikko on ohi; viikonloppu käynnissä. Luksusta? Tavallaan oli, koska sai nukkua myöhempään, eikä tarvinnut pakata, kytätä aikatauluja, etsiä kärsivällisyyttä aikataulujen pettäessä, eikä taktikoida koneeseen pääsyn kanssa. Haasteena on kuitenkin ollut viikon tuntuminen loputtoman pitkältä, eikä ne mustat silmänaluset ole tainnut tämän viikon aikana mihinkään hävitä.. Aurinko paistaa, joten tänään voi pinkin huulipunan jättää kaappiin ja hoitaa tilanne laittamalla aurinkolasit päähän :) Kesä <3 

 

 

 

Wag’s life – futispirkon arkea

Yksi ystäväni sen kerran mainitsi; ”on varmaan aika jännää olla wagsi.” (wag = wives and girlfriends of high-profile footballers of the England national football team). En jotenkin ole mieltänyt itseäni tuohon kategoriaan, vaikka se teoriassa ehkä pitääkin paikkaansa, tosin siippani on pelannut ihan täällä Suomessa ja on entinen jalkapalloilija J Lisäksi itselleni tulee ekana mieleen suuren maailman stereotypiat, enkä oikein tunnista itseäni niistä, ainakaan kokonaan.. Wagsin tunnusmerkkejä on: hiuslisäkkeet (no, on mullakin ollut tuuhennus), rakennekynnet (kokeiltu on), tekoripset (jep, kokeiltu), suihkurusketus (ei kokemusta), silikonit (ei ole), kissatappelut (en harrasta), pikkuriikkisissä tai oikeammin olemattomissa alusvaatteissa keikistely some:ssa (not my cup of tea). Mä oon enemmän maanläheinen luomuversio kuin täysiverinen wags..

Niin tai näin; jalkapallo kuuluu tiukasti elämään, arkeen ja juhlaan, ja vaikka en itse pelaakaan, niin elän ja hengitän tuota pelien peliä jollain tavalla joka ikinen päivä. Ensikosketus jalkapalloon tuli jo pikkutyttönä Pietarsaaressa ja sen seurauksena peli on jollain tasolla kiinnostanut, tosin suuremmaksi osaksi vain osana katsomoa. Tutummaksi tämä laji on tullut sen jälkeen, kun eräänä kauniina talvisena iltana lähdin treffeille pipo päässä (!) entisen jalkapalloilijan, silloisen valmentajan kanssa vajaat neljä vuotta sitten. Tuon miehen kanssa laitettiin vähän ajan päästä nappikset ja korkkarit samaan osoitteeseen ja minusta tuli siis virallisesti futispirkko J

Olen istunut kannustamassa säässä kuin säässä; viimeksi oli +1 ja peli venyi jatkoajalle.. Toisen kerran mittarissa oli + 33.. Varustus on siis ensiarvoisen tärkeää – myös katsomossa!

Viimeisin peli oli ainutlaatuinen monella tavoin; HJK saapui Kajaaniin Suomen Cupin otteluun ja tällainen spektaakkeli on edellisen kerran ollut 1953! Ottelun alkuseremoniat voit kurkata tästä ihan itse kuvaamastani videosta (linkki pitäisi aueta "videosta"-sanasta).

Katsomossa oli hyvin porukkaa ja tunnelma katossa! Ulkona oli +1, mutta peli oli sen verran jännittävä, että palelemisen huomasi oikeastaan vasta kotimatkalla. Kiitos tunnelmasta kuuluu tietenkin pelaajille!

Tämän futispirkon ihka ensimmäinen viiltävä pelianalyysi on, että vaikka häviö tuli, niin hävetä ei tarvi; AC Kajaani taisteli, venyi, uhrautui ja pelasi rohkeasti isompiaan vastaan ja onnistui viemään pelin jatkoajalle. Turhaan ei Lehkosuo etukäteen arvioinut peliä haastavaksi J  Se pienehkö AC Kajaanin punatukkainen poika oli kuin vispilä kentällä ja joukkueen isoin mies oli kuin kallio; palloa ei saanut kukaan pois. Mieleen jäi myös maalivahti, joka valitettavasti loukkaantui ja teki parhaansa nilkuttaen. Itsehän jouduin päivystää, että pärjääköhän se nyt varmasti ja että huomaakohan joku ajoissa, jos jalka ei kestäkään. Lisäksi piti jännätä, että ehditäänkö ajoissa hätiin puolustamaan ja että meneekö se pallo maaliin vai ei :) Peli tempaisi mukaansa ja huomasin huutavani, tuulettavani ja taputtavani niinkin tehokkaasti, että lopputuloksena oli mustelma kämmenselässä. Ensikerralla ei siis solkihanskoja peliin! Loppulukemat 1-5. Joillakin kannattajilla oli sisäinen villapaita, itselläni pipo, villahuivi, hanskat, kevytuntuvatakki ja pitkät säärystimet housujen päällä. Voit muuten klikata tuosta lauseen alusta, jos haluat nähdä kuvan sisäisistä villapaidoissta ;)

Pelien seuraaminen ei kuitenkaan ole ainoa kosketukseni jalkapalloon; olen autellut esitysten teossa (kalvosulkeiset), kääntänyt mm. sakkojen aiheuttajia ja pelitapaselostuksia ulkomaalaisia pelaajia varten, lahjoittanut sormikkaat ulkomaalaisvahvistuksen käyttöön ja pessyt hotellissa asuvan pelaajan pelivaatteita. Melko glamoröösiä vai mitä? ;) Tähän jos johonkin pätee sanonta rakkaudesta lajiin, tosin omalla kohdallani lisäisin tarkennuksen: rakkaudesta mieheen, jonka laji tämä on <3

Homecation omassa residenssissä

Olin mitoittanut pääsiäislomani niin, että Kroatiasta kotiuduttuamme minulla oli vielä 6 päivää lomaa jäljellä, eikä minkäänlaisia suunnitelmia tai ohjelmaa. Luvassa oli siis homecation eli kotiloma, luultavasti ekaa (ja mahdollisesti vikaa) kertaa ikinä. Tyytyväisenä myhäillen purin matkalaukkua ja aloin purkamaan pyykkikoreja ja mietin miten ihanaa, että loma vielä jatkuu monta päivää. Iltapalaksi tein poropiirakkaa.

Toisena aamuna heräsin viideltä. Tein kahdenlaista uunimunakasta aamiaiseksi, surffailin netissä, luin lehtiä, katsoin telkkaria ja olin ihan tylsistynyt jo puolenpäivän aikaan. Melkein aloin pestä ikkunoita, mutta koska viikolle oli povattu sadetta, en halunnut ryhtyä tuumasta toimeen. Melkein pakkasin talvivaatteet ja -kengät, mutta koska täällä oli edelleen yhtenä päivänä pakkasta, pakkasin vain paksuimmat talvikamat laatikkoon. Päätin ottaa päikkärit.

Kajaanilainen rieska

Koska levottomuus ei varsinaisesti helpottanut, kävin uimassa pariinkin otteeseen. Täällä on hieno uimahalli, Kaukavesi, missä on harvoin ruuhkaa; tälläkin kertaa uin hyvän aikaa radalla yksin. Tai virallisestihan kyseessä on vesiliikuntakeskus, ei uimahalli. Matkan varrelle osuu Pekka Heikkisen leipomo, josta mukaan tarttui nyt kahdenlaisia sämpylöitä ja Super puu-uuni leipää. Tarina kertoo, että puu-uunileivän taikinanjuuren on tuonut Pekka Heikkisen leipomoon töihin tullut arkangelilainen sotavanki yli 80 vuotta sitten. Kyseessä on ruislimppu ja se on kyllä superhyvää! Toisella kertaa ostin rieskaa ja yllätyin melkoisesti.. Olen tähän asti luullut tietäväni, että rieska on litteä, mutta luulohan ei ole tiedon väärti.

Uusi taulu

Yhtenä päivänä lähdin mukaan käymään Puu-ilossa :) Siitä voi ehkä päätellä mun epätoivon ja tylsistymisen määrän.. Kannatti kyllä lähteä, koska löysin sieltä meille uuden, kivan taulun!

Lomapäivien kohokohdat oli hieman yllättäen lounaat; nautin kun sain ihan rauhassa kokkailla meille erilaisia ruokia; viikon bravuurit olivat burritot ja pekoniin käärityt, täytetyt broilerin leikkeet.

Homecation ei oikein ollut mun juttu ja huomasinkin nauttivani enemmän siitä, kun tein jotain kun pelkästä olemisesta - ehkä olin rentoutunut jo riittävästi Dubrovnikissa tai sitten ne 10-14 km päiväkävelyt toi niin paljon energiaa, että se piti saada purettua johonkin. Niin tai näin, niin tämäkin loma loppui ja oli kiva palata takaisin sorvin ääreen. Tarinan opetus: vacation sopii mulle paremmin :)

 

 

Dubrovnik - Adrianmeren helmi

Hotelli Rixos Libertas

Tämän kevään reissukohteemme oli Dubrovnik. Olemme jo pitkään halunneet Kroatiaan ja vihdoinkin pääsiäisenä matkasimme tuonne Adrianmeren helmeksi kutsuttuun kaupunkiin. Lähdimme matkaan innoissamme pienestä lomasta ja starttasimme täältä susirajalta jo päivää aiemmin välttääksemme (liian) aikaisen aamuheräämisen. Oli ihana ottaa iisisti ja nauttia rauhassa illallinen ja seuraavana aamuna aamiainen ennen varsinaista reissuun lähtemistä. Lentomme oli alkuillasta perillä ja onneksemme bongasimme kentällä bussin, joka vei meidät suoraan hotelliin. Lentokentältä oli noin puolen tunnin ajomatka hotellille ja välillä pysähdyimme vain kerran Pile-portilla, missä osa matkustajista jäi kyydistä. Pile-portti johtaa vanhankaupungin pääkadulle missä suurin osa kahviloista ja ravintoloista sijaitsee. Vanhassakaupungissa on myös hotelleja, mutta mikäli sinne aikoo majoittua, suosittelen tarkistamaan etukäteen missä ihan tarkalleen ottaen hotelli sijaitsee. Saatat nimittäin päätyä laukkuinesi porrastreeneihin.

Olimme valinneet majapaikaksemme Rixos Libertas-hotellin, mikä osoittautui varsin nappivalinnaksi; erinomainen palvelu, ystävällinen henkilökunta, kiva huone, ravintolan antimet herkullisia ja kiva kylpylä. Pieni miinus oli se, ettei hotellin ravintoloista ollut kuin yksi avoinna ja ulkoallas oli vielä pois käytöstä. Hyvin silti viihdyttiin ja kylpylässä oli kiva lutrata, kun oli kävellyt koko päivän. Meillä oli myös parveke, missä saikin näppärästi pienet punoitukset kotimatkalle ;)

Dubrovnik oli vielä hieman talviteloilla; osa ravintoloista ei vielä ollut avannut oviaan ja osa kaupoista oli pääsiäisen pyhien ajan suljettuna. Nälissään tai janoisena ei silti tarvinnut olla, valinnanvaraa oli vähintäänkin riittävästi. Viihdytimme itseämme tutustumalla sataman alueeseen, vanhaan kaupunkiin sekä ajelemalla köysirataa pitkin korkealle kattojen ylle lounaalle. Olimme ilmeisesti miellyttäviä asiakkaita, koska ravintola tarjosi meille jälkiruoan ja oluet :) Istuskelimme terasseilla ja kävimme sata vuotta sitten kallion sisään rakennetussa Irkkubaarissa katsomassa jalkapalloa. Ja kävelimme paljon joka päivä.

Dubrovnikissa ei voi välttyä ylämäki- tai porrastreeneiltä, joten hyvät kävelykengät tekee elämän helpommaksi. Jalat voi aina piilottaa pöydän alle, jos meinaa iskeä alemmuuskompleksi paikallisten naisten korkkareita katsellessa.. Paikalliset pukeutuvat erittäin hyvin ja patsastelevat mielellään vanhankaupungin pääkadulla, ainakin pääsiäisen pyhinä. Myös turistit parveilevat samassa paikassa, joten et takuuvarmasti ole ainoa ei-paikallinen yhtään missään! Kaupunki on suhteellisen pieni, mikä yllätti meidät ja meille viikonloppu idyllisessä kaupungissa riittikin vallan mainiosti. Toki kaupunki on pullollaan museoita, kirkkoja ja muita vanhoja rakennuksia, mutta meille riittävä kulttuuripläjäys oli rakennusten ihailu ulkoapäin.

Kaiken kaikkiaan meillä oli kiva reissu, akut tuli ladattua ja kaupunki nähtyä; Hvala Dubrovnik!

Parhautta: hyvä palvelu, erinomainen ruoka & juoma (etenkin paikalliset viinit), todella kaunis kaupunki

Pettymystä: pieni paikka eli melko vähän tekemistä & näkemistä, ravintolat keskittyneet vanhankaupungin alueelle ja tasokkaammat hotellit taas ovat etäämmällä, joten joudut valitsemaan paremman hotellin ja paremman sijainnin välillä

Suositus: viikonloppureissu, ennen kesähelteitä & sankkoja turistijoukkoja

 

 

 

 

 

Hermannin jalanjäljissä

Toisinaan, kun aurinko paistelee kirkkaalta taivaalta, saattaa käydä niin, että kävelylenkki pitenee ihan huomaamatta. Tai sitten vaan uteliaisuus vie voiton ja on aivan pakko katsoa mihin uusi lenkkipolku vie :) Tosin on myös se kolmas vaihtoehto; eksyy lenkillä. Niinkin on minulle käynyt, kerran Varsovassa ja kerran täällä Kajaanissa..

Ihanassa keväisessä säässä lähdin reippailemaan ja päädyin kulkemaan pitkin "Renforssin lenkkiä" Kajaaninjoen rantoja seuraillen. Matkan varrelle osui Kajaanin linnan rauniot, lumimiilu (= luminen versio Kajaanin linnasta), kylmäkaraisukeskus (!) mahtavia ja yllättäviä luonnonmaisemia ja muutama muu ulkoilija.  

Kotiin päästyäni oli pakko heti kurkata netistä kuka oli Herman Renfors, minkälainen oli Kajaanin linna ja tietenkin oli tsekattava myös kylmäkaraisukeskus.

Herman August Renfors oli itseasiassa porilainen, joka asui täällä Kajaanissa ja valmisti kalastusvälineitä, nappeja, koruja ja turkistuotteita, perusti ammattikouluja, edisti hiihtourheilua, matkailua ja rautatien saamista kaupunkiin. Muistomerkkikin kaupungista löytyy, se itseasiassa näkyy meidän parvekkeelta. Olen luullut sitä lentokoneeksi, mutta internet tiesi kertoa, että kyseessä on kopio yhdestä hänen valmistamastaan uistimesta. Anteeksi Herman ja kiitos sinä monitoimimies, tehdasyrittäjä ja kaupunginvaltuutettu oikein hienosta lenkkireitistä!

Kajaanin linna ennen

Kajaanin linnalla on vähintään yhtä mielenkiintoinen tarina kuin tuolla edellä mainitulla porilaisella; linnaa alettiin rakentaa 1604, sillä on ollut useampi isäntä, mutta se on ollut pitkään tyhjillään ja lopulta linna räjäytettiin taivaan tuuliin 1716 lähestulkoon tyhjässä kaupungissa. Linnan rauniot sijaitsee netin mukaan "keskellä vilkasta Kajaanin kaupunkia" :) 

Ei niin keskellä ei niin vilkasta Kajaanin kaupunkia huomasin hienolla paikalla olevan sympaattisen näköisen talon, jonka seinässä luki Kylmäkaraisukeskus. Blondimainen ensireaktioni oli, että kuka muka haluaisi karaista itseään kylmää varten?!? Itsehän inhoan palelua yli kaiken. Kyseessä olikin Kajaanin avantouimareiden paikka; tosi hieno ja aivan ihanalla paikalla! Aion ehdottomasti käydä tutustumassa paikkaan tarkemmin, esimerkiksi sitten kun ilma ja vesi lämpenee..

 

 

 

Matkailu avartaa, right?

Taas on (työ)reissuja pukannut reissu/viikko tahdilla jo tutuiksi tulleisiin kohteisiin eli hektiseen Helsinkiin ja aina yhtä eksoottiseen Tukholmaan :) 
Jokaisella reissulla saan hämmästyä joko positiivisesti, ei niin positiivisesti tai ihan vaan äimistyä totaalisesti jostakin kommentista/tapahtumasta/käytöksestä. Nyt ollaan villakoiran ytimessä eli siinä mikä on reissaamisen suola, sokeri, hunaja, inkivääri ja wasabi; joku juttu - iso tai pieni - mikä yllättää, ihastuttaa ja joskus vähän vihastuttaakin. Kunpa vain saisi kaikki aina jotenkin taltioitua kuviksi tai sanoiksi!  



Tukholmassa hotellin aamiaisella ilahdutti kokin hyväntuulinen "God morgon vän" toivotus kesken italialaisen(?) laulun, jota kokki ja tarjoilija yhdessä epävireisesti, mutta suurella tunteella lauleskelivat töitä tehdessään. Hyväntuulisena nautiskelin aamiaistani rauhassa ja mietin, että juuri tällä tavalla on kiva aloittaa aamu; rennosti, kiireettömästi ja hyväntuulisesti. Tovin kuluttua kahvit oli lähellä mennä väärään kurkkuun erään espanjalaisen liikemiehen mieltä askarruttavasta asiasta.. Mies kyseli ilmeisesti ruotsalaiselta kollegaltaan, että miten täällä Ruotsissa oikein miehet käy pissalla, kun pönttö on vessassa niin kovin matalalla? Ei kai vaan istuvaltaan? Vastausta en kuullut, koska laulava tarjoilija sattui sopivasti paikalle.

Päivä jatkui varsin mukavasti, koska ohjelmassa oli kävelypalaveri ja ulkona sopivasti aurinkoinen, kirpakka sää. Voin vilpittömästi suositella kävelypalavereita etenkin Tukholmassa, koska maisemat ovat mitä parhaat, eikä tarvitse tepastella autojen seassa, vaan jalankulkijoille on kivoja reittejä tarjolla merenrantaa seuraillen. Tähän aikaan vuodesta on tosin syytä varustautua pipolla ja huivilla.

Lentokentällä kuulin 5-vuotiaan selittävän nuoremmalle sisarelleen turvakuulutusta - mitä tarkoittaa, ettei matkatavaroita saa jättää ilman valvontaa? Tietenkin sitä, ettei koko perhe voi mennä yhtä aikaisesti vessaan :) Huvittavaa ehkä, mutta myös erittäin selkeä ja konkreettinen tulkinta.

Mun olisi ehkä pitänyt pyytää tuota 5-vuotiasta tulkkaamaan tax free:n myyjän kommentteja, koska itselleni ei ihan auennut myyjän myyntipuheet. Tiettyä kosteusvoidetta suositeltiin, koska "tässä on tosi paljon kivampi ja laadukkaamman näköinen pakkaus, kun noissa muissa".. Entä se varsinainen tuote sitten?!? Vielä yllättävämpi argumentti koski huulipunaa; "Toi korostaa tosi kivasti sun silmiä".. Ja kyllä, laitoin sitä huulipunaa huuliin, en luomille.  

Aika kului kentällä siis varsin kivasti; pienet shoppingit itselle ja kaupanpäälle pienet äimistelyt. Kotimatkan kruunasi samalla lennolla ollut ystävä, jonka kanssa pohdimme mm. sitä miltä ikäistemme business naisten tulisi näyttää, voiko olla uskottava, jos on puhelias, positiivinen ja naurava, voiko asioita vaan sanoa suoraan työelämässä(kin) ilman että joku vetää melonin nenään ja tehtiinpä me vielä pienimuotoista analyysia kultturieroista Pohjanlahden eri puolten välillä :)

Time zones: UTC +2:00 & UTC +1:00

Kajaanissa Suomen ajan voi näppärästi tarkistaa

Suomessa kello on tunnin enemmän kuin Ruotsissa. 1 tunti. Tämä tosiasia on tullut hyvinkin tutuksi viimeisen kahden vuoden aikana, kun olen suihkinut Tukholmaan. Vaikka kyseessä on vain tunti, se voi joskus olla hyvinkin ratkaiseva tunti.. Aikaeron takia olen mennyt lentokentälle tuntia liian aikaisin ja kerran myös tuntia liian myöhään. Kumpikaan kerta ei ollut mitenkään katastrofaalinen, mutta olo on jokseenkin idioottimainen, kun tajuaa totuuden.



Tekevälle sattuu ja usein reissavalle blondille etenkin. Elämäni epätähtihetkiin lukeutuu eräs kohtaaminen viimevuonna hotellin hississä aamutuimaan, kun jenkkipariskunnan rouva tiedusteli minulta ystävällisesti: "Can you tell us dear, how do you pronounce the name of this city?", johon minä vastasin reippaasti "Malmö." "Are you sure?" varmisteli rouva ja edelleen reippaasti vastasin, että "Yes, Malmö." Hississä oli lisäksi ruotsalainen mies, joka ystävällisesti puuttui keskusteluumme sanoen "This is actually Gothenburg". En alkanut selittelemään, että olin itseasiassa juuri edellisenä iltana saapunut Malmöstä, mutta ilmeisen hyvät naurut tarjosin kaikille :)

Aina ei ole naurattanut. Esimerkiksi silloin kun etukäteen tilattu taksi jätti tulematta ja hyppäsin kollegan tilaamaan taksiin, joka kuskasi minut Arlandaan väärään terminaaliin ja kieltäytyi ajamasta eteenpäin. Tuossa vaiheessa lennon lähtöön oli enää 25 minuuttia aikaa ja boarding käynnissä. Hyppäsin käytännössä lennosta toiseen taksiin, joka kaasutteli oikean terminaalin eteen, eikä perinyt edes maksua kyydistä. Sitten kipinkapin turvatarkastuksen läpi ohitustaktiikalla ja portille ja kas; lento oli näppärästi sen verran myöhässä, että ehdin vielä tehdä pienet ostokset ennen koneeseen pääsyä.

Olen myös aiheuttanut itse itselleni mutkia matkaan nousemalla väärän bussin kyytiin. Seurauksena pienimuotoista takaa-ajoa, soitto väärän bussin kuljettajalta kolmannen bussin kuskille ja pyyntö viivyttää oikeaa bussia ja kas; 20 minuttia myöhemmin istuin oikeassa bussissa. Tuolla kerralla kuskin nokkeluus ja palveluhenkisyys pelasti kotimatkani.

Näillä Adidaksen tennareilla ehtii

Aika monesti on tarvittu nopeita jalkoja, että ehtii koneeseen tai bussiin ja olenkin oppinut, että korkkarit jalassa ei kannata lähteä matkaan, vaan ne vaihdetaan loungessa tai koneessa. Juoksukelpoisilla kengillä voittaa minuutteja, aikaerosta huolimatta :)

 

Näilläkin ehtii, kun ei ole kiirus ;)

Latitude 64.2271 Longitude 27.7286

Sehän on Kajaani. Kajaanin on perustanut Pietari Brahe 6.3.1651 ja Kajaanissa on vaikuttanut Elias Lönnrot, Eino Leino ja Urho Kekkonen, joka kävi koulunsa Kajaanissa. Ihan laadukasta porukkaa siis täällä meidän kotikaupungissa on ollut ja onpa täällä ollut aikoinaan oikein linnakin. Kajaaninjoen rantaan ollaan muuten parhaillaan rakentamassa lumipuistoa ja käsittääkseni tuon linnan kopiota, ellei sitten sää sotke suunnitelmia..

Kajaanista Helsinkiin on autolla 560km. Autolla matka kestää talviaikaan noin 7 tuntia yhden pysähdyksen taktiikalla, nilkka suorassa ajaen ja lentokoneella noin 1 tunti ja 10 minuuttia. Olen kokeillut viimeisen viikon sisällä molempia vaihtoehtoja. Kajaanin kenttä on superkompakti ja 12 minuutissa ehdin kotipihasta turvatarkastuksen kautta lähtöportille. Lähes viikoittain reissaavana ei voi toivoa parempaa! Ei siellä toki ole minkäänlaista loungea, mutta eipä sinne ehtisikään :) Lähtöportilla on mietityttänyt katosta roikkuva himmeli.. Liittyyköhän se jotenkin Kainuuseen/Kajaaniin..?

Viimeviikonlopun aikana istuin autossa 1500 km ja käväisin moikkaamassa pikkuveljeä ja -siskoa Turussa, kyyditsin äidin, kummipojan ja hänen siskonsa Helsinkiin ja vietin samalla muutaman tunnin laatuaikaa hyvän ystäväni kanssa. Viikonloppuun mahtui maailmanparannuksen lisäksi jazzbrunssi Aula caféssa Turussa, rennonletkeä ilta Holiday Inn airportissa Vantaalla, missä erityisesti ilahdutti hyvä palvelu ja hotellin ravintolan tarjous: lapset söivät ilmaiseksi, kun majoittuva aikuinen osti pääruoan itselleen. Sunnuntaina oli ohjelmassa pientä shoppailua ja vielä toinen brunssi Fazer 8th floor -ravintolassa Stockmannilla. Ja ikuisuuden kestänyt ajomatka kotiin. Kuskia vaihdettiin neljä kertaa ja viimeiset 80 km mentiin tikut silmissä. Kotiin saavuttiin 01:06, eikä onneksi tarvitse ihan heti lähteä yhtä pitkälle ajoreissulle uudestaan!

Minähän tosin pakkasin laukkuni uudelleen jo maanantai-iltana, koska työt veivät tiistaina aamukoneella Helsinkiin; Hilton airport hotelliin kokoustamaan päiväksi. Hiltonissa on muuten järjettömän herkulliset tarjoilut! Suosittelen käymään, jos on vaikkapa lähdössä lentäen jonnekin tai ihan muuten vaan pistäytymään hotellin ravintolassa syömässä. Illalla lensin vielä Tukholmaan, jotta olen seuraavana aamuna ajoissa kokoustelemassa pääkonttorilla. Yöpaikka löytyi jälleen kerran Courtyard Marriott hotellista, mikä on sopivan kävelymatkan päässä toimistolta. Tällä kertaa ilahduin kovasti, koska sain pikkuisen paremman huoneen ja palkitsin itseni varsin hyvän ja pitkän (19h) päivän päätteeksi vielä vaahtokylvyllä :)

Lähtöaula Kajaanissa

Finnair lounge Helsinki-Vantaalla

 

Terveisiä susirajalta!

Vuodenvaihteessa meidän pieni perhe muutti Kajaaniin, vaikka tavaramäärästä päätellen olisi kyllä voinut luulla kyseessä olleen melko suuri perhe, ja kohta on kuukausi takana "kajjaanilaisena". Tällä kertaa sentään tiesin missä tuleva kotikaupunki on, olinhan käynyt täällä monta kertaa aiemmin ja pääsin myös vaikuttamaan asunnon valintaan. Edellinen muutto tapahtui sokkona Helsingistä Forssaan eli kaikki mitä tiesin etukäteen Forssasta oli, että olin kuullut paikan nimen ja että siellä on kummallinen murre. Siihen nähden siis huomattava parannus.

Ensimmäiset viikot meni uutta kotia järjestellessä, huonekalujen, valaisimien, mattojen jne. hankkiessa paukkupakkasessa. Vaikka olen ennenkin ollut kovissa pakkasissa, niin kummasti sitä vaan pakkanen toi mukanaan uudenlaisia/unohdettuja asioita. Onnistuin nimittäin jäädyttämään petauspatjan ja tyynyt, kun innostuin tuulettamaan petivaatteitta pakkasessa. Onneksi tajusin tuoda petivaatteet ajoissa sisälle, niin ne ehti sulamaan ennen yötä. Yllätyksenä tuli myös se, että huomasin lempparipäähineeni olevan KARVALAKKI!! Sama lakki, mikä ostettiin erään Budapestin juhannusreissun päätteeksi pienenä vitsinä :) Mukavuudenhalu vei kertaheitolla voiton tyylikkyydestä, vaikka ei (kai) tuo mun karvalakki ihan kamala ole.. En tiedä kannattaisiko seuraavaa edes tunnustaa julkisesti, mutta olen myös käynyt kaupassa (useampaan kertaan) toppahousuissa - minä, joka ei poistu oloasuhousuissa kuin korkeintaan roskikselle. Selityksenä jälleen paukkupakkaset ja mukavuudenhalu. Paikallinen nuoriso tosin veti edelleen pillifarkuissa ja Converseissa, mutta mä oon ohittanut sen iän (onneksi), kun lämpötilalla ei ollut vaikutusta vaatevalintaan.

Kaikesta huolimatta tällainen "etelän hetelmä" on nauttinut lumesta ja pakkasesta. Talvinen luonto on todella kaunis, lumi narskuu ihanasti kenkien alla ja raikkaassa säässä reippailu piristää mieltä. Varsinkin, kun laittaa jalkaan upouudet toppahousut :)