Wag’s life – futispirkon arkea

Yksi ystäväni sen kerran mainitsi; ”on varmaan aika jännää olla wagsi.” (wag = wives and girlfriends of high-profile footballers of the England national football team). En jotenkin ole mieltänyt itseäni tuohon kategoriaan, vaikka se teoriassa ehkä pitääkin paikkaansa, tosin siippani on pelannut ihan täällä Suomessa ja on entinen jalkapalloilija J Lisäksi itselleni tulee ekana mieleen suuren maailman stereotypiat, enkä oikein tunnista itseäni niistä, ainakaan kokonaan.. Wagsin tunnusmerkkejä on: hiuslisäkkeet (no, on mullakin ollut tuuhennus), rakennekynnet (kokeiltu on), tekoripset (jep, kokeiltu), suihkurusketus (ei kokemusta), silikonit (ei ole), kissatappelut (en harrasta), pikkuriikkisissä tai oikeammin olemattomissa alusvaatteissa keikistely some:ssa (not my cup of tea). Mä oon enemmän maanläheinen luomuversio kuin täysiverinen wags..

Niin tai näin; jalkapallo kuuluu tiukasti elämään, arkeen ja juhlaan, ja vaikka en itse pelaakaan, niin elän ja hengitän tuota pelien peliä jollain tavalla joka ikinen päivä. Ensikosketus jalkapalloon tuli jo pikkutyttönä Pietarsaaressa ja sen seurauksena peli on jollain tasolla kiinnostanut, tosin suuremmaksi osaksi vain osana katsomoa. Tutummaksi tämä laji on tullut sen jälkeen, kun eräänä kauniina talvisena iltana lähdin treffeille pipo päässä (!) entisen jalkapalloilijan, silloisen valmentajan kanssa vajaat neljä vuotta sitten. Tuon miehen kanssa laitettiin vähän ajan päästä nappikset ja korkkarit samaan osoitteeseen ja minusta tuli siis virallisesti futispirkko J

Olen istunut kannustamassa säässä kuin säässä; viimeksi oli +1 ja peli venyi jatkoajalle.. Toisen kerran mittarissa oli + 33.. Varustus on siis ensiarvoisen tärkeää – myös katsomossa!

Viimeisin peli oli ainutlaatuinen monella tavoin; HJK saapui Kajaaniin Suomen Cupin otteluun ja tällainen spektaakkeli on edellisen kerran ollut 1953! Ottelun alkuseremoniat voit kurkata tästä ihan itse kuvaamastani videosta (linkki pitäisi aueta "videosta"-sanasta).

Katsomossa oli hyvin porukkaa ja tunnelma katossa! Ulkona oli +1, mutta peli oli sen verran jännittävä, että palelemisen huomasi oikeastaan vasta kotimatkalla. Kiitos tunnelmasta kuuluu tietenkin pelaajille!

Tämän futispirkon ihka ensimmäinen viiltävä pelianalyysi on, että vaikka häviö tuli, niin hävetä ei tarvi; AC Kajaani taisteli, venyi, uhrautui ja pelasi rohkeasti isompiaan vastaan ja onnistui viemään pelin jatkoajalle. Turhaan ei Lehkosuo etukäteen arvioinut peliä haastavaksi J  Se pienehkö AC Kajaanin punatukkainen poika oli kuin vispilä kentällä ja joukkueen isoin mies oli kuin kallio; palloa ei saanut kukaan pois. Mieleen jäi myös maalivahti, joka valitettavasti loukkaantui ja teki parhaansa nilkuttaen. Itsehän jouduin päivystää, että pärjääköhän se nyt varmasti ja että huomaakohan joku ajoissa, jos jalka ei kestäkään. Lisäksi piti jännätä, että ehditäänkö ajoissa hätiin puolustamaan ja että meneekö se pallo maaliin vai ei :) Peli tempaisi mukaansa ja huomasin huutavani, tuulettavani ja taputtavani niinkin tehokkaasti, että lopputuloksena oli mustelma kämmenselässä. Ensikerralla ei siis solkihanskoja peliin! Loppulukemat 1-5. Joillakin kannattajilla oli sisäinen villapaita, itselläni pipo, villahuivi, hanskat, kevytuntuvatakki ja pitkät säärystimet housujen päällä. Voit muuten klikata tuosta lauseen alusta, jos haluat nähdä kuvan sisäisistä villapaidoissta ;)

Pelien seuraaminen ei kuitenkaan ole ainoa kosketukseni jalkapalloon; olen autellut esitysten teossa (kalvosulkeiset), kääntänyt mm. sakkojen aiheuttajia ja pelitapaselostuksia ulkomaalaisia pelaajia varten, lahjoittanut sormikkaat ulkomaalaisvahvistuksen käyttöön ja pessyt hotellissa asuvan pelaajan pelivaatteita. Melko glamoröösiä vai mitä? ;) Tähän jos johonkin pätee sanonta rakkaudesta lajiin, tosin omalla kohdallani lisäisin tarkennuksen: rakkaudesta mieheen, jonka laji tämä on <3

Homecation omassa residenssissä

Olin mitoittanut pääsiäislomani niin, että Kroatiasta kotiuduttuamme minulla oli vielä 6 päivää lomaa jäljellä, eikä minkäänlaisia suunnitelmia tai ohjelmaa. Luvassa oli siis homecation eli kotiloma, luultavasti ekaa (ja mahdollisesti vikaa) kertaa ikinä. Tyytyväisenä myhäillen purin matkalaukkua ja aloin purkamaan pyykkikoreja ja mietin miten ihanaa, että loma vielä jatkuu monta päivää. Iltapalaksi tein poropiirakkaa.

Toisena aamuna heräsin viideltä. Tein kahdenlaista uunimunakasta aamiaiseksi, surffailin netissä, luin lehtiä, katsoin telkkaria ja olin ihan tylsistynyt jo puolenpäivän aikaan. Melkein aloin pestä ikkunoita, mutta koska viikolle oli povattu sadetta, en halunnut ryhtyä tuumasta toimeen. Melkein pakkasin talvivaatteet ja -kengät, mutta koska täällä oli edelleen yhtenä päivänä pakkasta, pakkasin vain paksuimmat talvikamat laatikkoon. Päätin ottaa päikkärit.

Kajaanilainen rieska

Koska levottomuus ei varsinaisesti helpottanut, kävin uimassa pariinkin otteeseen. Täällä on hieno uimahalli, Kaukavesi, missä on harvoin ruuhkaa; tälläkin kertaa uin hyvän aikaa radalla yksin. Tai virallisestihan kyseessä on vesiliikuntakeskus, ei uimahalli. Matkan varrelle osuu Pekka Heikkisen leipomo, josta mukaan tarttui nyt kahdenlaisia sämpylöitä ja Super puu-uuni leipää. Tarina kertoo, että puu-uunileivän taikinanjuuren on tuonut Pekka Heikkisen leipomoon töihin tullut arkangelilainen sotavanki yli 80 vuotta sitten. Kyseessä on ruislimppu ja se on kyllä superhyvää! Toisella kertaa ostin rieskaa ja yllätyin melkoisesti.. Olen tähän asti luullut tietäväni, että rieska on litteä, mutta luulohan ei ole tiedon väärti.

Uusi taulu

Yhtenä päivänä lähdin mukaan käymään Puu-ilossa :) Siitä voi ehkä päätellä mun epätoivon ja tylsistymisen määrän.. Kannatti kyllä lähteä, koska löysin sieltä meille uuden, kivan taulun!

Lomapäivien kohokohdat oli hieman yllättäen lounaat; nautin kun sain ihan rauhassa kokkailla meille erilaisia ruokia; viikon bravuurit olivat burritot ja pekoniin käärityt, täytetyt broilerin leikkeet.

Homecation ei oikein ollut mun juttu ja huomasinkin nauttivani enemmän siitä, kun tein jotain kun pelkästä olemisesta - ehkä olin rentoutunut jo riittävästi Dubrovnikissa tai sitten ne 10-14 km päiväkävelyt toi niin paljon energiaa, että se piti saada purettua johonkin. Niin tai näin, niin tämäkin loma loppui ja oli kiva palata takaisin sorvin ääreen. Tarinan opetus: vacation sopii mulle paremmin :)