Bittersweet eli katkeransuloinen; siinä 2016 kiteytettynä. Vuosi alkoi mahtipontisella muutoksella, kun muutimme Kajaaniin jalkapallon perässä. Alkuvuosi meni kotia laittaessa, pakkassäitä ja talvisia maisemia ihastellessa ja jäädytin petarin ja tyynyt tuuletuksen seurauksena. Ostin untuvatoppahousut ja kävin kaupassa karvahattu päässä. Aloin käydä uimahallissa. Työreissasin kerran-pari viikossa Tukholmaan ja Helsinkiin. Sopeuduin ja kotiuduin. Nälkämaan laulun sanoja en osaa edelleenkään.
Kesällä parhautta oli pikkusiskon häät, vaikka jalkapallon vuoksi jouduinkin lähteä ilman siippaani Turkuun. Avecin virkaa toimittivat ensteks parhaat siskoni pikkupojat erittäin mallikkaasti. Oli ihanaa nähdä omia ihmisiä pitkästä aikaa; pohojalaanen mafioosoperhe pitää edelleen tiivisti yhtä :) Kesällä vuosimittaariini tuli numerot 4 ja 0. Ei tullut kriisiä, tuntui vain ja ainoastaan hyvältä; että just näin on just hyvä. Sain viettää juhlaviikon synttäreideni kunniaksi rakkaiden ystävien ja perheenjäsenten kanssa.
Syksy toi tullessaan vähemmän miellyttävän muutoksen; siirryin viestintäpäälliköstä vapaaherrattareksi. Sopeutuminen kesti tovin jos toisenkin, eikä itkultakaan vältytty. Taakse jäi seitsemän vuoden ajalta suuri joukko työkavereita, mutta onnekseni osasta on tullut ystäviä, joten yhteydenpito jatkuu. Alkuhankaluuksien jälkeen olen nauttinut suunnattomasti siitä, että on ollut aikaa tehdä asioita, joista nautin, mutta jotka on kiireiden vuoksi jäänyt viimevuosina täysin taka-alalle. Tajusin, että olen elänyt ruuhkavuosia (näköjään siihen ei välttämättä tarvita lapsia) ja nyt on ensimmäistä kertaa vuosiin aikaa itselle ja asioille, joita rakastaa. Olen kokkaillut sydämeni kyllyydestä ja pohtinut kaikenlaista. Mietinnässä on, että mitä sitä sitten seuraavaksi tekisi? Tuntuu, että koko maailma on avoinna ja vaihtoehtoja on miljoona. On samanlainen tunne kuin nuorempana; odottava, jännittynyt, toiveikas ja epävarma.. Uskon lujasti, että uusi työ löytyy, kun on sen aika tai mielessä kirkastuu joku toisenlainen vaihtoehto. Ihan vielä ei ole sen aika.
Loppuvuosi meni tosiaan lähes kokonaan reissatessa, joka on ihan oma episodinsa :) Muutenkin 2016 reissasin eniten ikinä. Vuoden viimeisellä viikolla Rovaniemellä oli sitten viimeisenpäälle ostohousut jalassa, kun ostaa pätkäytettiin moottorikelkka! Niin se elämä yllättää välillä erikoisesti; en olisi ikinä uskonut, että omistan joskus puolet moottorikelkasta..
Mun elämä ei ole koskaan aikuisiällä ollut tasaista, enemminkin yhtä vuoristorataa ja sama meno näyttää jatkuvan. Tälle vuodelle - ja tulevillekin- toivonkin edes vähän rauhallisempaa menoa, terveyttä, rakkautta ja onnellisuutta itselle ja läheisille. Lupaan säilyttää sydämessäni ne suloiset hetket, joita 2016 tarjosi ja kaivaa ne mieleen sellaisena päivänä, kun ei oikein hymyilyttäisi.
ympyrä sulkeutui; alkuvuodesta ostin ne untuvatoppahousut ja loppuvuodesta kelkka-asun :)
