maanantai 12. kesäkuuta 2017

Turhanpäiväisyyksiä, ihmeellisyyksiä ja yllätyksiä

Kun pää pursuilee kaikenmaailman turhanpäiväisiä asioita, niin yleensä kirjoittaminen auttaa selkeyttämään ajatuksiani. Nyt on kuitenkin jo pidemmän aikaa tuntunut ihan mahdottomalta saada kirjailtua mitään jäsenneltyä, järkevää tai julkaisukelpoista.. Koska erinäköiset asiat edelleen tuntuu tulevan mielenpäälle joko silloin kun pitäisi mennä nukkumaan, kun herää kesken unien tai kun pitäisi keskittyä ihan johonkin muuhun, niin päätin raapustaa osan näistä "asioista" tähän blogiin ihan muuten vaan  :)

Itselleni tulee jostain syystä usein vähän huono omatunto, jos nukun "liian myöhään". Aivan niinkuin sitä olisi jotenkin huonompi ihminen, jos nukkuu väsymystään pois ja nousee ylös, kun on nukkunut tarpeeksi. Toisille osaan kyllä vakuuttavasti sanoa, että saahan sitä nukkua silloin kun väsyttää, mutta omalla kohdalla asia ei olekaan ihan yhtä simppeliä. No, viimeviikolla heräsin yhtenä aamuna vähän kymmenen jälkeen ja mieleen ehti jo hiipiä pieni pistos, kun tuli nukuttua niin myöhään. Kävin päivällä salitreeneissä ja sen jälkeen pesin parvekelasit. Päivän aktiviisuus urheiluälykellon mukaan oli 200%. Niin, että ihan hyvin sitä ehtii olla riittävän aktiivinen, vaikka nukkuikin myöhään. Note to self: nuku hyvällä omallatunnolla just niin kauan kun nukuttaa.

Mies bongasi lehdestä polkupyörämainoksesta just mulle hyvän pyörän. Menin kauppaan ostohousut jalassa pyörää katsomaan, vaikka en mitenkään akuutisti tarvitse pyörää. Reilun 5 minuutin päästä löysin itseni testaamassa puolet kalliimpaa fillaria! Vakuuttelin itselleni, että mulla on jo pyörä(joka tosin kaipaa pientä fiksausta ja joka ei varsinaisesti ole just sellainen minkä haluaisin) ja että en tarvitse uutta pyörää. Jotenkin onnistuin kiittämään myyjää ja poistuin kotiin miettimään, että pitäisikö silti ostaa se testaamani (liian) kallis pyörä, koska sittenhän sitä voisi pyöräillä ihan koko kesän. Ratkaisu: vanha pyörä fiksattu, uusi edelleen kaupassa, ostohousut viikattuna kaapissa.

Vihdoinkin kesä saapui tännekin ja pakkasin yhtä villapaitaa lukuunottamatta talvivaatteet varastoon ja samalla kannoin kesävaatteet ja -kengät varastosta. Kesävaatteita kaappiin laitellessa muistin yhden kivan kesämekon, mitä en löytänyt mistään. Harmittelin jo kovasti asiaa ääneenkin ja samalla mietin, että missä se voi oikein olla, koska olin jo purkanut kaikki kesävaatelaatikot. Jos olisit kesämekko, niin missä piileskelisit? En tiedä mitä se kertoo minusta, mutta keksin melko nopeasti kurkata pyykkikoneen taakse ja siellähän se tietenkin oli! Mies ja henkari avuksi ja voilá; lempparimekko käyttöön :)

Joitakin vuosia sitten soitin silloin tällöin kiperän tilanteen tullen pikkuveljelleni, joka riensikin avuksi kiitettävästi. Sain aika usein palautetta/neuvon "hanki mies". Suureksi onneksi nyt minulla on mies ja vieläpä sellainen, joka auttaa vaikkapa silloin, kun parvekelasi irtoaa osittain. Vaikka olenkin käynyt salilla, niin en ihan ensimmäisenä usko, että liian suuret voimat olisi ollut syynä. Jotenkin se vaan irtosi ja jäi roikkumaan, kun siirsin yhtä lasia pois toisen edestä. En tiedä kumpi oli lasin irtoamisesta yllättyneempi mies vai minä.. 

Nappasin allaolevan kuvan lenkkipolun varrelta. Huomasin vasta jälkeenpäin kuvaa katsoessa, että voikukat on aika kivasti ryhmässä, paitsi tuo yksi. Näen kuvassa oikeastaan vähän itseäni; samanlainen kuin muut, mutta silti erilainen ja omanlainen. Siitäkin huolimatta pystypäin aurinkoa kohti ja kesästä nauttien :)