Ketjut kireälle!

+ 25 mittarissa, sininen taivas ja vapaapäivä! Päätin lähteä pyörälenkille ja löysinkin helposti kypärän ja maailman rumimman urheiluvaatteen eli pehmustetut pyöräilyhousut, joissa on myös camel toe-ominaisuus.. Toki puin myös paidan ja kengät ja ajattelin, että pyöräillessä voi pitää pyöräilyhousuja, kunhan pitää pyrstön penkissä kiinni, eikä poikkea missään :) Päivän värikoodi oli pinkki ja lähdin innokkaana kuin ilmapallo pyörävarastoon ilman pyöränavainta tietenkin. Takaisin sisälle, takaisin varastoon ja pyöränpumppu esiin. Pientä haastetta toi välillä sammuva automaattivalo, mutta kun heiluttelin käsiä aina välillä siinä pumppaamisen lomassa, niin kohta oli gummeissa ilmaa, hiki selässä ja kädet mustana (onneksi olin ottanut nenäliinan mukaan). En tosin tajua miksi se mun pumppaus ei riittänyt pitämään valoja päällä, mutta vihdoin pääsin matkaan.

Olen sairastellut melkein koko talven, joten 6kk en ole voinut treenata säännöllisesti. Senkin takia nyt tuntui ihan superihanalta päästä pyöräilemään :) Tosin jo ekassa tiukassa ylämäessä syke singahti korkealle ja huomasin reisilihasten olevan vielä olemassa. Mulla oli ajatuksena tehdä rauhallinen pyörälenkki, mutta poljin ihan liian lujaa ekat 10 km. Pieni juomatauko ja uusin voimin liikkeelle. Aika nopeasti huomasin, että mun pumppaukset ei oikein riittänyt sillä seurauksella, että varsinkin takarengas oli melko lussu. Meinasi alkaa ärsyttämään ja mietin jopa hetken, että kääntyisin takaisin, mutta periksihän ei voi antaa! Lussuilla gummeilla pyöräily ei ole mitenkään miellyttävää, ei vaikka ajattelisi, että nyt ainakin tulee hyvä treeni.

Mieleen tuli mummon kannustus matkantekoon: ketjut kireälle! ja jonkun matkaa eteninkin ihan reipasta tahtia. Nauratti, vaikka polkeminen tuntuikin raskaalta. Päätin yrittää keskittyä muuhun, kuin raskaalta tuntuvaan matkantekoon ja jostain syystä päässä soi kolmannen luokan raittiusjuhlaesityksen laulu: "hurraa, me nuoret meripojat. Ilo ompi meillä aina, eikä suru meitä paina. Hurraa, me nuoret meripojat, meillä luonto raitis on"!?! En tiedä syyttäiskö aurinkoa -ehkä auringonpistos tai nestehukka ;) vai väsymys, mutta jokseenkin häkeltyneenä päätin sittenkin keskittyä maisemiin. Järven selällä näkyi vielä vähän jäätä, samoin metsässä varjoisissa kohdissa. Jotenkin omituista, että on kesäinen sää ja siltikin luonnossa vielä talven jälkiä. Maisema oli metsää, peltoa, metsää, joten siitäkään ei ihan hirveästi lisäbuustia saanut. Pidin vielä toisenkin juomatauon, kun 2/3 matkasta oli takana ja huomasin miten ihanasti linnut lauleli. Hetken aikaa matka taittuikin mukavasti linnunlaulua kuunnellen. Viimeisen tiukan ylämäen poljin sinnillä; kerrankin väkitukkoisuudesta oli oikeasti hyötyä ;) Loppumatka meni sentään oikeasti mukavasti ja jopa oikeasti vähän nautiskellen. Ehkä tämä vielä muuttuu kevyemmäksi kesän mittaan, ainakin jos renkaissa on enemmän ilmaa eikä ole vastatuulta :)

Tässä vielä lyhyt tsemppivideo, kun vakuuttelen itselleni miten ihanaa on pyöräillä :D