Niin, mikä kesä? Meille ainoat oikeat kesähelteet oli juhannusreissulla Madridissa. Täällä kotona ei ole monenakaan päivänä tarvinnut suojakertoimia ja parvekeaamiaistakin on nautittu vain pari kertaa koko kesänä. Ei päikkäreitä partsilla, ei juurikaan kesäkukkia, yrttejä tai chiliä. Ei tunnu oikealta kesältä. Jotain puuttuu. Aurinko, helteet, rantaelämä. Kaikesta huolimatta; mikä kesä! Edelliseen verrattuna meillä ei juurikaan ollut etukäteen suunniteltua kesäohjelmaa lukuunottamatta yksiä ylioppilasjuhlia ja juhannusreissua. Yllättävän paljon kaikenlaista aktiviteettia on silti mahtunut tähänkin kesään; Kainuun musiikkijuhlat, ihanat festarivieraat, mukava mökkireissu pohjoiseen, pari päiväretkeä lähiympäristöön, pyöräilyjä ja tietenkin jalkapalloa. Sadepäivinä on relattu kotona ja katsottu Netflixistä dokkareita ja leffoja, vallan mainiota sekin. Ladattu akkuja, luettu kirjoja, tehty suunnitelmia, haaveiltu, pohdittu elämää. Nautittu olemisesta. Villasukat jalassa.
Elokuu kuuluu mielestäni vielä vahvasti kesäkuukausiin, mutta nyt tuntuu jotenkin jo ihan syksyltä.. Mun rakas, pieni kummipoika aloittaa huomenna koulun <3 Ei ole tietoakaan intiaanikesästä tai lämpimistä, pimeistä elokuun illoista tai öistä. Tai no, pimeää toki alkaa jo olla iltaisin ja kynttilät on esillä :) Ihan vielä ei kuitenkaan ole aika palata kaikkiin rutiineihin. Pari verkkokurssia saa vielä odotella suurempaa intoa ja terävämpää ajatuksenjuoksua. Syksyn suunnitelmat saa vielä hetken muhia. Garderoobiakaan en vielä ala muuttamaan kesäisestä syksyisemmäksi. Pidän varvastossut eteisessä.
Haluan vielä antaa loppukesälle mahdollisuuden, pitkittää hitaampaa arkea, nauttia kesäisen näköisestä maisemasta, syödä mansikoita, mustikoita ja vadelmia, katsella sudenkorentoja ja uppoutua ajatuksiini.
Ihanaa loppukesää; nauti, unelmoi ja ota lungisti!
