Ketjut kireälle!

+ 25 mittarissa, sininen taivas ja vapaapäivä! Päätin lähteä pyörälenkille ja löysinkin helposti kypärän ja maailman rumimman urheiluvaatteen eli pehmustetut pyöräilyhousut, joissa on myös camel toe-ominaisuus.. Toki puin myös paidan ja kengät ja ajattelin, että pyöräillessä voi pitää pyöräilyhousuja, kunhan pitää pyrstön penkissä kiinni, eikä poikkea missään :) Päivän värikoodi oli pinkki ja lähdin innokkaana kuin ilmapallo pyörävarastoon ilman pyöränavainta tietenkin. Takaisin sisälle, takaisin varastoon ja pyöränpumppu esiin. Pientä haastetta toi välillä sammuva automaattivalo, mutta kun heiluttelin käsiä aina välillä siinä pumppaamisen lomassa, niin kohta oli gummeissa ilmaa, hiki selässä ja kädet mustana (onneksi olin ottanut nenäliinan mukaan). En tosin tajua miksi se mun pumppaus ei riittänyt pitämään valoja päällä, mutta vihdoin pääsin matkaan.

Olen sairastellut melkein koko talven, joten 6kk en ole voinut treenata säännöllisesti. Senkin takia nyt tuntui ihan superihanalta päästä pyöräilemään :) Tosin jo ekassa tiukassa ylämäessä syke singahti korkealle ja huomasin reisilihasten olevan vielä olemassa. Mulla oli ajatuksena tehdä rauhallinen pyörälenkki, mutta poljin ihan liian lujaa ekat 10 km. Pieni juomatauko ja uusin voimin liikkeelle. Aika nopeasti huomasin, että mun pumppaukset ei oikein riittänyt sillä seurauksella, että varsinkin takarengas oli melko lussu. Meinasi alkaa ärsyttämään ja mietin jopa hetken, että kääntyisin takaisin, mutta periksihän ei voi antaa! Lussuilla gummeilla pyöräily ei ole mitenkään miellyttävää, ei vaikka ajattelisi, että nyt ainakin tulee hyvä treeni.

Mieleen tuli mummon kannustus matkantekoon: ketjut kireälle! ja jonkun matkaa eteninkin ihan reipasta tahtia. Nauratti, vaikka polkeminen tuntuikin raskaalta. Päätin yrittää keskittyä muuhun, kuin raskaalta tuntuvaan matkantekoon ja jostain syystä päässä soi kolmannen luokan raittiusjuhlaesityksen laulu: "hurraa, me nuoret meripojat. Ilo ompi meillä aina, eikä suru meitä paina. Hurraa, me nuoret meripojat, meillä luonto raitis on"!?! En tiedä syyttäiskö aurinkoa -ehkä auringonpistos tai nestehukka ;) vai väsymys, mutta jokseenkin häkeltyneenä päätin sittenkin keskittyä maisemiin. Järven selällä näkyi vielä vähän jäätä, samoin metsässä varjoisissa kohdissa. Jotenkin omituista, että on kesäinen sää ja siltikin luonnossa vielä talven jälkiä. Maisema oli metsää, peltoa, metsää, joten siitäkään ei ihan hirveästi lisäbuustia saanut. Pidin vielä toisenkin juomatauon, kun 2/3 matkasta oli takana ja huomasin miten ihanasti linnut lauleli. Hetken aikaa matka taittuikin mukavasti linnunlaulua kuunnellen. Viimeisen tiukan ylämäen poljin sinnillä; kerrankin väkitukkoisuudesta oli oikeasti hyötyä ;) Loppumatka meni sentään oikeasti mukavasti ja jopa oikeasti vähän nautiskellen. Ehkä tämä vielä muuttuu kevyemmäksi kesän mittaan, ainakin jos renkaissa on enemmän ilmaa eikä ole vastatuulta :)

Tässä vielä lyhyt tsemppivideo, kun vakuuttelen itselleni miten ihanaa on pyöräillä :D

Leonardo Diego Álvaro

Kuva kasvattajalta

Vuosien haave omasta koirasta toteutui, kun marraskuussa sain vinkin, että Espanjassa on syntynyt vallan ihastuttava pentue; American Pitbull & American Bully cocktail. Melko helposti sieltä löytyikin meille oma pentu, kaverikoira Brunon pikkuveli, ja alkoi ikuisuudelta tuntuva odotus. Vihdoin maaliskuun puolivälissä haettiin Leo Tampereelta kotiin. Meitä oli vastassa muriseva ja haukkuva pentu, joka kuitenkin muuttui jo automatkan aikana häntääheiluttavaksi, joskin vähän ujoksi kaveriksi. Onneksemme Leo tykkää autoilusta; uni tulee jo parin minuutin autoilun jälkeen, joten reissaaminen sujuu vähintään yhtä hyvin kuin meiltä :)

Yhteiseloa on nyt takana rapiat kolme viikkoa ja Leo on kotiutunut tosi hyvin, ja muuttunut ujosta ja vähän epävarmasta pennusta reippaaksi ja hetkittäin todella omapäiseksi tenavaksi. Tässäkin asiassa on mahdollisesti tunnistettavissa yhtäläisyyksiä omistajiin ;) Aluksi pidimme pennun yön ajan kylppärissä, mutta aamuherätysten muututtua turhan aikaisiksi, Leo muutti nukkumaan makkariin omaan petiin. Nyt saa aamuisin nukkua niinkauan kuin itseä huvittaa, mutta miinuksena on koko yön kestävä varsin miehekäs kuorsaus..

Tapakasvatus aloitettiin tietenkin samantien ja yllättävän nopeasti on opittu istumaan, makaamaan ja tulemaan luokse, tosin ihan aina ei keskittymiskapasiteetti riitä tottelemaan käskyjä. Enää ei tarvitse jännittää hissiä, eikä ihan kaikkia naapureitakaan, mutta Mikan musta pitkä toppatakki hirvittää edelleen. On tosi kiva huomata kuinka nopeasti Leo oivaltaa uusia juttuja, ja melkoisen rasittavaa on komentaa koiraa pois sohvalta kymmenennen kerran vain todetakseen, että siellä se taas makaa, kun on kääntänyt hetkeksi selän. Välillä meillä on armotonta tahtojen taistoa ja välillä taas makaillaan söpöinä kainalossa ja kuorsataan tyytyväisenä. Yksinoloakin ollaan harjoiteltu ja se vaikuttaa onneksi sujuvan ihan mallikkaasti. Vähän tosin jännittää mitä sitten tapahtuu kun Leo jää pidemmäksi aikaa yksin; onkohan kylppäri sisustettu uudelleen..

Päivä alkaa sillä, että houkutellaan koira eteiseen, puetaan sille tarvittavat rensselit ja  samalla kun yrität itse pukea päälle, komennat koiraa päästämään irti housunlahkeesta. Seuraavaksi kiellät puremasta kenkiä ja sen jälkeen yrität solmia kengännauhoja samalla kun komennat koiraa irrottamaan purukalustonsa nauhoista. Jos olet epähuomiossa laittanut hanskat tai pipon koiran ulottuville, ohjelmassa on riemukas irroittelu pitkin kämppää aarre suussa. Kun olet saanut jahdattua omaisuutesi takaisin, päästään vihdoin ovesta ulos :) Ulkona tietenkin syödään ihan kaikki mitä matkan varrelle osuu ja lisäksi jahdataan kaikki kepit, olipa ne sitten maassa tai pensaassa kiinni, tai vaikka aurauskeppejä, myös muoviset kelpaa. Kalliossa kasvavat sammaleet ovat ihan erityisen kiinnostavia.

Sisätiloissa Leo osallistuu innokkaasti astianpesukoneen täyttämiseen suorittamalla esipesun, pyykin pesuun varastamalla koneesta mitä ehtii, pyykin kuivaukseen nappaamalla vaatteita narulta, pyykin viikkaukseen erityisosaamisena on lakanat ja pyyhkeet, ja laukun purkamiseenosallistutaan kiikuttaen laukussa olevia vaatteita pois laukusta. Joka kerta kun onnistuu saamaan jonkun aarteen itselleen, se viedään pikavauhtia omaan mökkiin (kevythäkki). Siellä säilötään myös rakkaimpia leluja eli tyhjää vichypulloa ja Ikean kassia.

Jos otat koiran mukaan vessaan, niin ensin yrität pitää sen loitolla vessapaperista, sen jälkeen vessanpöntöstä. Melko varmasti kuono on kintussa tai pyllynposkessa kiinni ja syliin yritetään kiivetä. Jos jätät koiran vessanoven ulkopuolelle, niin lattialle on melko todennäköisesti pissattu. Your choice!

Yhdessä opetellaan ja opiskellaan pennun kasvatusta samaa kirjaa lukemalla :D Ihanaa ja välillä vähän rasittavaa pentuarkea <3