Huntuja ja hääsuunnitelmia

Häiden suunnittelu on ihanaa aikaa, ehkäpä jopa sitä parasta aikaa ikinä. Pää on pilvissä, hymyilyttää ihan koko ajan ja maailmaa katselee ruusunpunaisten lasien läpi. Niin se oli aluksi minullakin, mutta sitten pari kuukautta ennen h-hetkeä alkoikin ihan toisenlaiset tunnelmat, koska korona. Ei varmuutta saako järjestää häät, tai vaikka saisikin, niin montako vierasta tilaisuuteen voi osallistua. Kenelle sanottaisiin, että sori, et voikaan tulla. Alkoi ahdistaa ja itkettää, kun ne rakkaat omat ihmiset ja ystävät ilmoittivat, etteivät voi osallistua.. Seuraavaksi alkoi tuskailu, että pidetäänkö häät nyt vai myöhemmin, mennäänkö maistraatissa naimisiin nyt ja pidetään juhlat myöhemmin, koska rajoitukset. Enää ei ollutkaan ihanaa suunnitella häitä; hermostutti, ahdisti, itketti. Mahassa oli möykky.

Halusin nauttia tästä ihanasta ja ainutlaatuisesta ajasta, mutta en enää pystynyt. Nukuin huonosti ja heräilin aamuyöstä ja jotenkin lamaannuin. En saanut enää edistettyä oikein mitään häihin liittyvää ja tuli hetki, kun oli pakko alkaa miettimään mitä tehdään, että voidaan kertoa hyvissä ajoin vieraille. Varmaan olisi helpompaa, jos olisi edes itse tiennyt mitä haluaa eniten. 

Juteltiin kotona, kaasojen ja ystävien kanssa ja mietin ja mietin ja mietin. Mikä on järkevää, mitä me halutaan ja mistä voidaan ehkä tinkiä. Lopulta päädyttiin siirtämään häitä eteenpäin, jotta saataisiin meille läheisiä ihmisiä juhlistamaan kanssamme meille tärkeää ja ainutkertaista hetkeä. Vieläkin itketti, mutta myös helpotti. Päätös oli tehty. 

Seuraavaksi jännättiin onnistuisiko valitsemamme uusi päivä tai varapäivä ja jossain vaiheessa alkoi tuntumaan, että koska mikään mitä haluttaisiin ei onnistu, niin kertokaa joku nyt edes yksi mahdollinen päivä, mikä onnistuu niin vihkimiselle kuin hääjuhlalle ja kas; yksi päivä löytyi.

Jouduimme luopumaan ajatuksesta talvihäistä, mikä oli meidän molempien toive, mutta kaikkea ei tässä tilanteessa vaan voi saada. Tässä oli siis kompromissin paikka, toivottavasti niitä ei tarvitse enää kovin paljon tehdä, koska jos jossain asiassa haluaisi toteuttaa edes suurimman osan toiveistaan, niin se asia on häät. Mutta kun etsii tästä jotain positiivista, niin meillä on jo nyt valmiina sormukset, kakkukoriste, hääpuku & kengät, 4 huntua, häärekvisiittaa, valokuvaaja, bändi ja kutsulista. Eikä mun nyt tarvitse metsästää hääpukuun sopivia talvikenkiä.

Tätä kirjoittaessa hääsuunnitelmat vaikuttaa jo pikkuisen valoisemmilta, mutta sen verran raskasta tämä vatvominen ja suunnitelmien uudelleen tekeminen on ollut, että pidän parin kuukauden loman häiden suunnittelusta. Palaan niihin uudelleen maaliskuussa. H-hetkeen on nimittäin nyt aikaa 8kk. Päivälleen. 👰