Viime päivinä on ollut pala kurkussa ystäväpiirissä tapahtuneen kuoleman takia. Kyseessä oli nuoruusvuosien kaveri ja vaikka ei oltukaan tekemisissä näin aikuisiällä, niin tiedettiin kuitenkin mitä toiselle suurinpiirtein kuuluu, facebookin ja yhteisten ystävien kautta. Omaisten ja läheisten suru on suuri. Tuntuu niin voimattomalta, kun ei meinaa löytää lohduttavia sanoja sureville. Itkettää. Tuntuu pahalta ja omakin elämä pysähtyi hetkeksi..
Ei voi ymmärtää, että juuri kun elämä antaa parastaan, kaikki on hyvin ja seuraavassa hetkessä kaikki onkin yhtäkkiä ohi.. Miksi? Niin julmaa, epäreilua, käsittämätöntä.. Elämän armoton yllätyksellisyys pysäyttää. Kukaan ei tiedä mitä on tulossa ja milloin on viimeinen hetki. Itkettää ja ahdistaa.
Uskon, että on ihan hyvä, ettei tulevaa tiedä, mutta mielessä alkoi pyöriä monenlaiset asiat; onko jotain miten loppuunsa haluaisi varautua? Haluanko tehdä hoitotahdon tai testamentin? Ryhtyä elinluovuttajaksi? Miten haluan elämääni elää? Mitä haluan tehdä? Missä haluan käydä? Mitä kokea? Ei tällaisia asioita tule juurikaan ajatelleeksi, ehkä kuitenkin pitäisi..
Itse en ole oikeastaan koskaan elänyt "sitku"-elämää, vaan mennyt vahvasti intuitiolla ja tarttunut tilaisuuksiin ja kokeillut uusia asioita, joskus vapaaehtoisesti ja joskus pakon edessä. Yllätyksiä on riittänyt vuoristoradaksi asti. Joku on pitänyt minua rohkeana, kun olen esimerkiksi pakannut tavarani ja muuttanut ennakkoluulottomasti uuteen kaupunkiin - monta kertaa. Äiti on joskus sanonut, että sopeudun melkeinpä pelottavan helposti. Myönnän kyllä, että melkolailla "takki auki" elämään olen tähän asti matkannut. Ei se aina helppoa ole ollut ja pahemmanluokan kompurointiakin on koettu. Silti haluan uskoa, että elämä kantaa, enkä osaa pelätä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Haluan olla hyvä ihminen, kohdella toisia oikeudenmukaisesti, sytyttää kynttilän täältä lähteineiden muistoksi, itkeä, nauraa, tanssia, matkustaa, nauttia elämästä ja rakastaa.
Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni
Aivan sama tunne kuin koskettava tuuli
Pieni ja hento ote -siinä kaikki
Dave Lindholm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti