What's cooking good looking?

Tykkään todella paljon kokkailla, mutta olen huomannut, että se on silti asia, josta nauttiminen jää itselläni ehkä helpoiten elämän jalkoihin. Jos on kiire tai on väsynyt, ei osaa nauttia ruoanlaitosta ja lähinnä miettii mitä saa helposti ja nopeasti maun kärsimättä turhan paljon. Meillä ei juurikaan syödä eineksiä, eikä niitä syöty kotonakaan, kun olin pieni. Tosin silloin eineksiä ei oikeastaan edes ollut, ainakaan maalaiskylän ruokakaupassa. En ole onnekseni ainoa kokki tässä huushollissa, mutta nyt kun siihen on mahdollisuus, niin aamiaisia lukuunottamatta olen ominut suurimman osan muista ruokailuista häpeilemättä itselleni.

Nyt, kun itselläni on aikaa, olen löytänyt kokkailun riemun uudelleen. Intoa puhkuen olen selaillut keittokirjoja, ruokalehtiä ja nettireseptejä ja korvamerkinnyt mitä seuraavaksi kokeilen. Erittäin hyvän vastaanoton tähän mennessä on saanut mm peltilihapiirakka, bataattilaatikko ja tonnikalapihvit (purkkitonnikalasta).

Peltilihiksen taikina tosin tarrautui sormiin, riisi ei meinannut levittyä tasaisesti ja tekele oli aivan karsean näköinen, joten en uskonut lihapiirakan onnistumiseen ennenkuin maistoin valmista tuotosta. Hyvää siitä kuitenkin tuli, mielestäni huomattavasti parempaa kuin kaupasta ostetut irtoversiot, valmiiksi pakatuista puhumattakaan. Bataattilaatikon ohjeen löysin jostain netin kätköistä, mutta tein siitä oman version eli jätin jotain ohjeesta pois ja lisäsin omiani tilalle ja hyvää tuli :) Tämä mun tapa tuunata reseptejä aiheuttaa tosin sen haasteen, etten seuraavallakerralla välttämättä muista mitä kaikkea ruokaan laitoin, jolloin sama ruoka saattaa maistua ensikerralla vähän erilaiselle. Loistava esimerkki on meidän suvun kanakeitto, jonka ohjetta olen muutellut mielitekojen mukaan sillä seurauksella, että kanakeitosta on ainakin 4 versiota ja samasta sopasta löytyy nyt myös tonnikalakeitto kahtena eri versiona. Omasta mielstä kelpo suoritus ihmiseltä, joka ei ole tykännyt keitoista :) Ai niin, tonnikalapihvitkin oli hyviä ja kivaa vaihtelua lautaselle. Tekeminen oli helppoa ja nopeaa, joskin nekin näytti aika hirveiltä keskeneräisinä. Meidän keittiö ei siis sovi herkkähermoisille ;)

Meillä on myös testattu mifu, härkis ja härkäpapurouhe, joskin härkis äänestettiin ei jatkoon, mifun käyttötarkoitus jäi meidän keittiössä reseptivalikoimasta huolimatta hieman mysteeriksi ja härkäpapurouheen koostumus keitoissa ei saa pisteitä (menee liian mössömäiseksi). Mifun meksikonpippuri sopi meidän mielestä parhaiten tortilloihin täytteen sekaan ja munakkaaseen, muuten sen raejuustomaisuus saa aikaan sen, ettei sitä oikein tee mieli laittaa mihinkään. Härkis taas karkotti toisen ruokahalut jo hajullaan, eikä toinenkaan siihen varsinaisesti ihastunut, vaikka söikin kiltisti lautasen tyhjäksi. Itse haluaisin vielä testata Oumph!in. Sitä ei tosin täältä löytynyt meidän vakkarikaupoista, mutta pienen empiirisen tutkimuksen jälkeen selvisi, että Cittarista sitä saattaisi löytyä.

Näin syksyn/talven tullen aion ottaa lihapadan ohjelmistoon. Viime talvena tein ensimmäistä kertaa ikinä lihapataa sillä seurauksella, että opin kaksi asiaa: 1) lihan täytyy olla tietynlaista ja mielellään hyvälaatuista,koska muuten voi vain haaveilla mureasta lihasta ja 2) aikaa täytyy varata riittävästi eli minimissäänkin 4 tuntia samasta syystä. Toinen kylmänkauden suosikkiruoka on chili con/sin carne ja näitäkin varten on jo ohjeet (3 kpl) olemassa, joten enää tarvitaan se pieni oma tuunaus ja ekaa kertaa voin laittaa itsekasvatetut chilit mukaan!

Chili con carne siis porisemaan :)